Lauantaian sitten sairastuin flunssaan. Ilmeisesti lämpötilaero teki tehtävänsä. Seuraavan alkuviikon kärvistelin nuhassa ja kurkkikivussa. Ja perjantaina sitten lykkäsi pientä kuumetta, maanantaina aloitin keuhkoputken tulehdukseen antibiottikuurin. Tänään pääsin jo liikkeelle ja töihin.
Viime viikolla laitoinkin XX:n telakalle ja aloitin talvihuollon, öljyn vaihdot, katkenneen WingRack-tavaratelineen korjauksen, etustefojen vaihdon purkamalla etupään sekä vaihtamalla uuden eturenkaan. Saas nähdä saanko jo ensi kevääksi kuntoon :-D
Tarkoitus olisi laittaa sillä välin Tenere tulille ja siirtyä sorapinnalle syksyksi. Ja onhan tuo viime viikolla Vanikin purettu ruiskun ohjausyksikön vaihtoa varten. On muuten ahtaat paikat minne uuden boksin tulisi mahtua.
Reissua vielä muistellessa, mitä kommelluksia matkalla sattuikaan:
- XX:n keittäminen ja nesteiden puhaltaminen ulos
- leiman puuttuminen Tunisian tullissa valtakirjasta
- tärkeiden lääkkeiden tipahtaminen Tunisin satamanan likakaivoon ja niiden onkiminen
- Tunisialaisen tullivirkailijan päälle peruuttaminen
- partavaahtopurkin purkautuminen kokonaan perälaukkuun
- väärän laivaan nousu Tallinnassa
keskiviikko 22. elokuuta 2007
perjantai 10. elokuuta 2007
Kotona omassa sängyssä
Reissu on tehty ja parhaat palat säilyvät sekä muistoissa että videolla, jota on melkein kymmenen tuntia ja yli 700 valokuvassa. Lisäilen kuvia blogiin vähitellen.
Eilen täytyi vielä hämmästellä, miten kivasti Suomessakin annetaan motoille tietä. Laivasta poistuessamme Kehä 1 oli seisova jono Otaniemestä Tampereentielle sekä Tikkurilasta Lahdentielle. Sopivasti splitaten pääsee etenemään autojen välistä jopa sivulaukullinen matkamotoristi. Samoin moottoritiellä ajonopuden laskiessa satasen alle autot väistävät kiitettävästi.
Kaksikaistaisella tielläkin pääsee joustavasti etenemään. Ohittaminen jonossa on helppoa, kun suomalaista autoilijaa kiittää reilusti. Ohitettuani muutaman auton kerralla, annan ison kiitoksen kättä nostamalla ja heti välittömästi on kahdesta kolmeen autoa edessäni pientareella. Siispä olinkin jo kotona heti kohta kymmenen jälkeen.
Mitäkö tekisin toisin? Hmmm.... aikaa ei ole koskaan liikaa. Kaikissa kivoilta kuulostavissa paikoissa ei ole mahdollista käydä. Baltiastakin saattaisi löytyä muutakin kuin Via Baltica. Makuupussitkin jättäisin pois tuon tyyppiseltä reissulta. Majoitusta kyllä löytyy hintaan 20...80 eur/2hh.
Upea reissu kaikkineen, ehkä jonnekin päin uudelleen joskus.... olisiko itäisempi Eurooppa seuraavaksi?
Eilen täytyi vielä hämmästellä, miten kivasti Suomessakin annetaan motoille tietä. Laivasta poistuessamme Kehä 1 oli seisova jono Otaniemestä Tampereentielle sekä Tikkurilasta Lahdentielle. Sopivasti splitaten pääsee etenemään autojen välistä jopa sivulaukullinen matkamotoristi. Samoin moottoritiellä ajonopuden laskiessa satasen alle autot väistävät kiitettävästi.
Kaksikaistaisella tielläkin pääsee joustavasti etenemään. Ohittaminen jonossa on helppoa, kun suomalaista autoilijaa kiittää reilusti. Ohitettuani muutaman auton kerralla, annan ison kiitoksen kättä nostamalla ja heti välittömästi on kahdesta kolmeen autoa edessäni pientareella. Siispä olinkin jo kotona heti kohta kymmenen jälkeen.
Mitäkö tekisin toisin? Hmmm.... aikaa ei ole koskaan liikaa. Kaikissa kivoilta kuulostavissa paikoissa ei ole mahdollista käydä. Baltiastakin saattaisi löytyä muutakin kuin Via Baltica. Makuupussitkin jättäisin pois tuon tyyppiseltä reissulta. Majoitusta kyllä löytyy hintaan 20...80 eur/2hh.
Upea reissu kaikkineen, ehkä jonnekin päin uudelleen joskus.... olisiko itäisempi Eurooppa seuraavaksi?
25. päivä: Panevezys - Iisalmi
Olemme aamulla jo puoli kuuden aikaan matkalla kohti Tallinnaa. Via Baltica on ihan tyhjä auringon ensimmäisten säteiden kimallellessa yökasteisessa maaseudussa. Ajamme tasaista 120 km/h vauhtia kohti Tallinnaa. Latvian ja Liettuan rajamuodollisuus on pelkkä passin vilkaisu. Latvian ja Viron rajalla naisvirkailija vaatii nähtäväksi GreenGardin ja rekisteriotteen.
80 km ennen Tallinnaa soitan Tallinkille ja varaan laivapaikan seuraavaan meille sopivaan pikalaivaan. M/S Starin lähtöaika olisi klo 14:00, sopii hyvin meille. Maksaminen onnistuu loistavasti puhelimessa Visa-kortilla, joten voimme suoraan ajaa check iniin ja siitä laivaan. Liput tarkistetaan vielä laivaan noustessa. Kansimiehet vannovat, että näin isossa laivassa motoja ei tarvise sitoa, joten jätämme ne keskituelle kiilaten takarenkaat kumikiiloilla. Otamme irtotavaramme ja leiriydymme laivan ravintolaan. Klo 13:30 laiva irtoaakin yllättäen laiturista ja lähtee jonnekin. Mitä ihmettä? No, eipä sen kummempaa kuin olemme väärässä laivassa! Määränpää liene kuitenkin Helsinki, tosin tuntia myöhemmin kuin laiva, johon meillä on liput. Onpahan tämä ensimmäinen kerta, kun jäniksenä matkustetaan. Viron kruunuja tuhlaamme tuloksettomaan bingon peluuseen.
Upea reissu on saamassa päätöksensä, kun ajan vielä illaksi kotiin Iisalmeen. Roopen jätän äitinsä luo Kuopioon ja Heikki ja Rym jäävät Säynätsaloon. Ajopäivälle tulee mittaa ja matkaa. Toivottavasti lopussa oleva eturengas kestää loppumatkan. Jos nyt kysyttäisiin uudelleen, että lähtisitkö uudelleen matkalle, vastaus olisi jyrkkä KYLLÄ, mutta vasta aikaisintaan viikon päästä!
Matka: 450 km + 500 km
Laivamatka: 64 eur/moto+2 aik (sis. smoton alennus 15%)
80 km ennen Tallinnaa soitan Tallinkille ja varaan laivapaikan seuraavaan meille sopivaan pikalaivaan. M/S Starin lähtöaika olisi klo 14:00, sopii hyvin meille. Maksaminen onnistuu loistavasti puhelimessa Visa-kortilla, joten voimme suoraan ajaa check iniin ja siitä laivaan. Liput tarkistetaan vielä laivaan noustessa. Kansimiehet vannovat, että näin isossa laivassa motoja ei tarvise sitoa, joten jätämme ne keskituelle kiilaten takarenkaat kumikiiloilla. Otamme irtotavaramme ja leiriydymme laivan ravintolaan. Klo 13:30 laiva irtoaakin yllättäen laiturista ja lähtee jonnekin. Mitä ihmettä? No, eipä sen kummempaa kuin olemme väärässä laivassa! Määränpää liene kuitenkin Helsinki, tosin tuntia myöhemmin kuin laiva, johon meillä on liput. Onpahan tämä ensimmäinen kerta, kun jäniksenä matkustetaan. Viron kruunuja tuhlaamme tuloksettomaan bingon peluuseen.
Upea reissu on saamassa päätöksensä, kun ajan vielä illaksi kotiin Iisalmeen. Roopen jätän äitinsä luo Kuopioon ja Heikki ja Rym jäävät Säynätsaloon. Ajopäivälle tulee mittaa ja matkaa. Toivottavasti lopussa oleva eturengas kestää loppumatkan. Jos nyt kysyttäisiin uudelleen, että lähtisitkö uudelleen matkalle, vastaus olisi jyrkkä KYLLÄ, mutta vasta aikaisintaan viikon päästä!
Matka: 450 km + 500 km
Laivamatka: 64 eur/moto+2 aik (sis. smoton alennus 15%)
22-24 päivä Slovakia/Puola/Liettua
22. päivä: Pöchlan (Itävalta) - Brezno (Slovakia)
Autobaana ajo jatkuu kohti Wienia. Oikaisemme Bratislavaan Wienin keskustan kautta. Keskustan tuntumassa pysähdymme aamukahville kadunvarsi kahvilaan. Liikenne sujuu yllättävän helposti keskustan lävitse kohti Bratislavaa. Liikennevaloihin rinnalle pysähtyvää skootterikuskia kiinnostaa retkemme, hyväksynnän merkiksi saamme peukalon pystyyn.
Slovakian rajalla tullimies haluaa tarkistaa passimme. Nähtyään passin kannet virkailija viitto meitä eteenpäin. Rajan jälkeen pysähdymme kioskille vaihtamaan rahaa ja ostamaan Slovakian moottoritie tarrat. Samaan aikaan kioskille pysähtyy Wolksvagenin tila-auto, jossa on viisi naista. Naiset käyvät vaihtamassa euronsa Slovakian valuttaan. Jokaisella on vähintään tuhannen euron edestä vaihdettavaa. Tytöt ovat olleet viikonlopun hankkeessa Itävallan puolella. Törmäämme samaan porukkaan kohta Bratislavan jälkeen tienvarsi ravintolassa. Tyttöjen seuraan on liittynyt paljon puhelimeen puhuva mieshenkilö.
Autobaana-ajo tekee välillä hyvää ranteille ja sivuilta kuluneelle eturenkaalle. Ajo neulansilmissä on yhtä vastaohjauksen vastaamista täysin rannevoimin, sillä profiililtaan kolmion mallinen eturengas haukkaa tietä yllättävällä voimalla ja epätasaisesti. Ja onhan meillä kuormaakin kaksi matkustajaa ja matkatavarat tuliaisineen, mm. viisi savituoppia eri kohteista.
Ajelemme pieneen Brezno-nimiseen kaupunkiin. 23000 ihmisen asuttama Brezno on tunnettu 13 laskettelukeskuksesta ja ampumahiihdon arvokisoista. Samalla laitan merkille slovakialaiset naiset, on helpompi bongata niitä rumemman sorttisia kuin näitä muodoiltaan upeita naisia. Mitähän täsmäruokaa täällä tarjoillaan, ravinto menee suoraan oikeisiin paikkoihin.
Majoitumme torin varren hotelliin kahden hengen huoneisiin 30 euron hintaan. Illallista lähdemme katsastamaan paikalliseen slovakialaiseen ravintolaan. Viineineen, oluineen sekä alku- ja pääruokineen illallinen maksaa noin 7 euroa henkilöltä. Pelkkä olut 0,60 euroa. Lähdemme Heikin kanssa säästämään ja teemme kierroksen paikallisissa kuppiloissa. Drinkit pari euroa ja olut sen 0,60 euroa, joten säästöä tuli reippaasti. Aamulla illan säästäminen tuntuu pienenä väsymyksenä, joka kuitenkin pian kaikkoaa suunnistaessamme Tatra-vuoriston ylitse kohti Puolaa.
Matka: 400 km
Majoitus 15,- eur/hlö
Olut: 0,60 eur
23. päivä: Brezno - Rzeszow (Puola)
Tatra-vuoristossa on myöskin mahtavia mutkateitä. Tietkin ovat suhteellisen hyvät, joskin vanhoja useaan kertaan paikattu on paljon. Vuoriston ylitys menee heilahtaen ja ennen Puolan rajaa käytämme loput Slovenian rahat tankkaukseen ja muuhun humpuukiin.
Jatkamme toistasataa kilometriä Puolan puolella Rzeszovin ohitse väylän varteen motelliin. Majoitus melko uudessa motellisssa maksaa 20,- euroa kahden hengen huoneessa. Alakerrassa on ruokapaikka, jossa nautimme reissun parhaat puolalaiset pizzat. Outo juttu, että henkilökunta ei osaa sanakaan englantia, vaikka väylää pitkin ajaa monen maalaisia rekkoja. Suurinosa on kuitenkin Itä-Euroopan maista. Motot säilyvät toisiinsa lukittuina ja hälyttimet päällä ihan ulko-oven vieressä.
Matka: 370 km
Majoitus 10,- eur/hlö
Olut: 1,00 eur
24. päivä: Rzeszow - Panevezys (Liettua)
Aamu valkenee sumuisena ja sateisena. Näyttäisi tulevan mahdollisesti reissun ensimmäinen sadepäivä. Puolalainen maantie soljuu läpi kylien ja maaseutujen näennäisen rauhallisena vielä aamupäivän ensimmäisinä tunteina. Liikenne vilkastuu yhdeksän aikaan ja rekkoja alkaa olemaan jonoiksi saakka. Jokainen ohitettu rekka on voitto, vaikkakin ohitus tapahtuu liikennevaloissa tai tietyömaan odotusjonossa.
Tiet Puolan läpi Presov - Rzezscow - Lublin - Bialystok - Suwalki ovat ajettavassa kunnossa. Tietöitä ei tällä kertaa ole juurikaan, tosin jotkut uraisimmat pätkät vaatisivat pikaista kunnostamista. Tiet melko kapeat ja 60 km/h rajoitettuja kyliä on tiheään. Rajoituskohdissa on paikallisella miliisillä tapana pitää nopeuden mittaamista. Jostakin kumman syystä onnistumme välttämään kaikki sakkopaikat joko rekan perään joutuessamme tai muuten hidastettuamme. Ohitukset ovat joustavia, ohitse mennään missä vain ja useasti toivoen vastaantulijan väistävän.
Euroopan mantereen luovimmat (=älyttömimmät) autoilijat ovat liettualaisia, ei edes tunisialaiset vedä vertoja heille. Lisäksi liettualaiset on helppo provosoida kaikenlaisiin ohituksiin. Vain liettualaisille naisille soisin ajo-oikeuden.
Jäämme Panevezysiin yöksi. Illallisen jälkeen Roope ja Rym hohtokeilaavat pari kierrosta. Sillä aikaa nautimme Heikin kanssa parit paikalliset oluet. Herätyksen asetamme aamu viideksi tarkoituksenamme olla hyvissä ajoin Tallinnassa.
Päivästäpä ei jää muuta mieleen kuin puolalaisen 24h Alaska-nimisen tankobaarinvalomainos, haikaran pesä sähköpylvään päässä ja lounaspaikan blonditarjoilijan sinisten silmien liike pyydettäessä Kaffe-Lattea :-). Niin ja pari uraisen tien aiheuttamaan sivuttaisliikettä, toisella kertaa pitää ottaa tukea toisella jalallakin.
Matka: 700 km
Majoitus: 40,- eur/hlö
Olut: 1,00 eur
Autobaana ajo jatkuu kohti Wienia. Oikaisemme Bratislavaan Wienin keskustan kautta. Keskustan tuntumassa pysähdymme aamukahville kadunvarsi kahvilaan. Liikenne sujuu yllättävän helposti keskustan lävitse kohti Bratislavaa. Liikennevaloihin rinnalle pysähtyvää skootterikuskia kiinnostaa retkemme, hyväksynnän merkiksi saamme peukalon pystyyn.
Slovakian rajalla tullimies haluaa tarkistaa passimme. Nähtyään passin kannet virkailija viitto meitä eteenpäin. Rajan jälkeen pysähdymme kioskille vaihtamaan rahaa ja ostamaan Slovakian moottoritie tarrat. Samaan aikaan kioskille pysähtyy Wolksvagenin tila-auto, jossa on viisi naista. Naiset käyvät vaihtamassa euronsa Slovakian valuttaan. Jokaisella on vähintään tuhannen euron edestä vaihdettavaa. Tytöt ovat olleet viikonlopun hankkeessa Itävallan puolella. Törmäämme samaan porukkaan kohta Bratislavan jälkeen tienvarsi ravintolassa. Tyttöjen seuraan on liittynyt paljon puhelimeen puhuva mieshenkilö.
Autobaana-ajo tekee välillä hyvää ranteille ja sivuilta kuluneelle eturenkaalle. Ajo neulansilmissä on yhtä vastaohjauksen vastaamista täysin rannevoimin, sillä profiililtaan kolmion mallinen eturengas haukkaa tietä yllättävällä voimalla ja epätasaisesti. Ja onhan meillä kuormaakin kaksi matkustajaa ja matkatavarat tuliaisineen, mm. viisi savituoppia eri kohteista.
Ajelemme pieneen Brezno-nimiseen kaupunkiin. 23000 ihmisen asuttama Brezno on tunnettu 13 laskettelukeskuksesta ja ampumahiihdon arvokisoista. Samalla laitan merkille slovakialaiset naiset, on helpompi bongata niitä rumemman sorttisia kuin näitä muodoiltaan upeita naisia. Mitähän täsmäruokaa täällä tarjoillaan, ravinto menee suoraan oikeisiin paikkoihin.
Majoitumme torin varren hotelliin kahden hengen huoneisiin 30 euron hintaan. Illallista lähdemme katsastamaan paikalliseen slovakialaiseen ravintolaan. Viineineen, oluineen sekä alku- ja pääruokineen illallinen maksaa noin 7 euroa henkilöltä. Pelkkä olut 0,60 euroa. Lähdemme Heikin kanssa säästämään ja teemme kierroksen paikallisissa kuppiloissa. Drinkit pari euroa ja olut sen 0,60 euroa, joten säästöä tuli reippaasti. Aamulla illan säästäminen tuntuu pienenä väsymyksenä, joka kuitenkin pian kaikkoaa suunnistaessamme Tatra-vuoriston ylitse kohti Puolaa.
Matka: 400 km
Majoitus 15,- eur/hlö
Olut: 0,60 eur
23. päivä: Brezno - Rzeszow (Puola)
Tatra-vuoristossa on myöskin mahtavia mutkateitä. Tietkin ovat suhteellisen hyvät, joskin vanhoja useaan kertaan paikattu on paljon. Vuoriston ylitys menee heilahtaen ja ennen Puolan rajaa käytämme loput Slovenian rahat tankkaukseen ja muuhun humpuukiin.
Jatkamme toistasataa kilometriä Puolan puolella Rzeszovin ohitse väylän varteen motelliin. Majoitus melko uudessa motellisssa maksaa 20,- euroa kahden hengen huoneessa. Alakerrassa on ruokapaikka, jossa nautimme reissun parhaat puolalaiset pizzat. Outo juttu, että henkilökunta ei osaa sanakaan englantia, vaikka väylää pitkin ajaa monen maalaisia rekkoja. Suurinosa on kuitenkin Itä-Euroopan maista. Motot säilyvät toisiinsa lukittuina ja hälyttimet päällä ihan ulko-oven vieressä.
Matka: 370 km
Majoitus 10,- eur/hlö
Olut: 1,00 eur
24. päivä: Rzeszow - Panevezys (Liettua)
Aamu valkenee sumuisena ja sateisena. Näyttäisi tulevan mahdollisesti reissun ensimmäinen sadepäivä. Puolalainen maantie soljuu läpi kylien ja maaseutujen näennäisen rauhallisena vielä aamupäivän ensimmäisinä tunteina. Liikenne vilkastuu yhdeksän aikaan ja rekkoja alkaa olemaan jonoiksi saakka. Jokainen ohitettu rekka on voitto, vaikkakin ohitus tapahtuu liikennevaloissa tai tietyömaan odotusjonossa.
Tiet Puolan läpi Presov - Rzezscow - Lublin - Bialystok - Suwalki ovat ajettavassa kunnossa. Tietöitä ei tällä kertaa ole juurikaan, tosin jotkut uraisimmat pätkät vaatisivat pikaista kunnostamista. Tiet melko kapeat ja 60 km/h rajoitettuja kyliä on tiheään. Rajoituskohdissa on paikallisella miliisillä tapana pitää nopeuden mittaamista. Jostakin kumman syystä onnistumme välttämään kaikki sakkopaikat joko rekan perään joutuessamme tai muuten hidastettuamme. Ohitukset ovat joustavia, ohitse mennään missä vain ja useasti toivoen vastaantulijan väistävän.
Euroopan mantereen luovimmat (=älyttömimmät) autoilijat ovat liettualaisia, ei edes tunisialaiset vedä vertoja heille. Lisäksi liettualaiset on helppo provosoida kaikenlaisiin ohituksiin. Vain liettualaisille naisille soisin ajo-oikeuden.
Jäämme Panevezysiin yöksi. Illallisen jälkeen Roope ja Rym hohtokeilaavat pari kierrosta. Sillä aikaa nautimme Heikin kanssa parit paikalliset oluet. Herätyksen asetamme aamu viideksi tarkoituksenamme olla hyvissä ajoin Tallinnassa.
Päivästäpä ei jää muuta mieleen kuin puolalaisen 24h Alaska-nimisen tankobaarinvalomainos, haikaran pesä sähköpylvään päässä ja lounaspaikan blonditarjoilijan sinisten silmien liike pyydettäessä Kaffe-Lattea :-). Niin ja pari uraisen tien aiheuttamaan sivuttaisliikettä, toisella kertaa pitää ottaa tukea toisella jalallakin.
Matka: 700 km
Majoitus: 40,- eur/hlö
Olut: 1,00 eur
tiistai 7. elokuuta 2007
21.päivä Cortina - Fusch (Zell am See)
Illalla majoittuessamme tapasimme muutamia kanadalaisia mototristeja, jotka olivat ohjatulla ajoreissulla. Eräs tuli juttelemaan kanssamme, ja kertoikin olevansa naimisissa suomalaisen kanssa. Sujuipa kielemmekin häneltä sujuvasti.
Runsaan aamupalan jälkeen suuntaamme takaisin passo di Falzaregolle ajatuksissamme käväistä köysiradalla lähes 2800 metrin korkeudessa. Pienen odottelun jälkeen rata avataankin ja pääsemme huipuille 18 euron hintaan. Maisemat ovat upeat ja ihmiset alhaalla näyttävät muurahaisilta, olemmehan 600 metriä heitä korkeammalla.
Palattuamme alas saamme Heikiltä tekstarin, että he ovat viereisellä passo di Giualla kymmenen kilometrin päässä viime öiseltä hotelliltamme. Heidän reittinsä kulkee hotellin risteyksestä, joten sovimme tapamisen hotellille. Kurvailemme tästä upean Cortinan keskustaan aamukahville.
Cortinasta suunnistamme Itävallan puolelle kohti tuota kuuluisinta passoa, Grossclochneria. Kyseinen alppitie kiemurtelee 40 kilometrin matkan yli vuoriston. Itse Grossclochner on upea umpiperätie jäätikön reunalla. 1900-luvun alussa Grossclochnerin laakso oli ollut kokonaan jäätikön peitossa. Aikaa kutsutaan "Pieneksi jääkaudeksi". Alppitien läpiajo maksaa moottoripyöriltä 18,- euroa ja autoilta 28,- euroa. Vaikka reitti onkin maksullinen, paikka on täynnä moottoripyöriä ja autoja. Ja maisemia katsellessa sekä mutkia kurvaillessa en yhtään ihmettele tungosta. Ajelemme alas 12,4 km pitkää 12% laskulla olevaa neulansilmä tietä seuraavaan kylään, josta saamme majatalosta yöpaikan seuraavalle yölle.
Matka: 205 km
Majoitus: 29,- /hlö
Runsaan aamupalan jälkeen suuntaamme takaisin passo di Falzaregolle ajatuksissamme käväistä köysiradalla lähes 2800 metrin korkeudessa. Pienen odottelun jälkeen rata avataankin ja pääsemme huipuille 18 euron hintaan. Maisemat ovat upeat ja ihmiset alhaalla näyttävät muurahaisilta, olemmehan 600 metriä heitä korkeammalla.
Palattuamme alas saamme Heikiltä tekstarin, että he ovat viereisellä passo di Giualla kymmenen kilometrin päässä viime öiseltä hotelliltamme. Heidän reittinsä kulkee hotellin risteyksestä, joten sovimme tapamisen hotellille. Kurvailemme tästä upean Cortinan keskustaan aamukahville.
Cortinasta suunnistamme Itävallan puolelle kohti tuota kuuluisinta passoa, Grossclochneria. Kyseinen alppitie kiemurtelee 40 kilometrin matkan yli vuoriston. Itse Grossclochner on upea umpiperätie jäätikön reunalla. 1900-luvun alussa Grossclochnerin laakso oli ollut kokonaan jäätikön peitossa. Aikaa kutsutaan "Pieneksi jääkaudeksi". Alppitien läpiajo maksaa moottoripyöriltä 18,- euroa ja autoilta 28,- euroa. Vaikka reitti onkin maksullinen, paikka on täynnä moottoripyöriä ja autoja. Ja maisemia katsellessa sekä mutkia kurvaillessa en yhtään ihmettele tungosta. Ajelemme alas 12,4 km pitkää 12% laskulla olevaa neulansilmä tietä seuraavaan kylään, josta saamme majatalosta yöpaikan seuraavalle yölle.
Matka: 205 km
Majoitus: 29,- /hlö
sunnuntai 5. elokuuta 2007
9 - 20. matkapäivä: Tunisia ja Italia
Huomenta pohjois Italiasta. Nyt toimii GPRS ja saan päivitettyä blogia.
9. päivä: Splendid laivalla
Illalla Heikin kanssa kiertelimme molemmat baarit Heinekenia ja Becksiä lipitellen (0.33 olut maksaa 3.50...4,50 euroa). Sky Bar oli kolmantena baarina yläkannella ulkotiloissa, tosin suljettuna.
Aamupala on itsepalveluperiaatteella Italiaen ravintolassa. Paikalla on vain muutamia ihmisiä. Liekö hintataso karkoittanut loput nauttimaan maista ostettuja eväitään nukkumapaikoillaan kansituoleillaan tai portaiden alla. Portaiden alustilat ovat todellakin kansoitettu retkipatjoilla makaavista matkalaisista. Parhaat makaavat mm. Piano-baarin sohvilla, varaten koko loosin itselleen tai kaverimatkustajilleen ravintolahenkilökunnan onnistumatta häätää heitä. Aamupalalla on maksuttomana mm. kinkkua, metvurstia ja muita leikkeitä. Juustopalasta sen sijaan saa maksaa 4,50 euroa ja pienestä mehupullosta 3,00 euroa, joten ns. normiaamupalan hinnaksi tulee helposti yli10 euroa.
Ja sitten ne paperisulkeiset, laivan karaokebaarin takatilassa jaetaan muutaman tunnin ajan lappuja, jotka pitää täyttää ja leimauttaa Tunisian rajaviranomaisilla. Koska laiva on italialainen, leimoja ei saadakaan laivalta vaan Tunisian tullista.
Papereita on montaa laatua, ja ellei mukanamme olisi paikallista kieltä osaavaa opasta, paperit olisivat voineet jäädä täyttämättä. Kuulutukset, joissa kerrotaan lappuista, ovat italiaksi, ranskaksi ja arabiaksi. Ei vahingossakaan ymmärrettävällä kielellä. Kaiken lisäksi lappujen kielet ovat italiaa ja arabiaa. Ainoastaan yhdessä kansainvälisessä matkustajatietolapussa on englannin kieli mukana.
Tullaus: Jokaisen matkustajan on tullausta varten täytettävä A4 kokoinen lappu, jossa kysellään mitä tullattavaa on mukana. Lomakkeessa on sarakkeet mm. jääkaapeja, mattoja, huonekaluja ja plasma TV:tä varten.
Matkustajakortti: Jokainen täyttää käytännössä passitiedot sisältävät henkilötietonsa matkustaja korttiin. Tietoja kysellään samalla lomakkeella kahteen eri kertaan.
Ajoneuvotiedot: Lomakkeeseen täytetään tiedot mm. ajoneuvon omistajasta, kuljettajasta, reitistä ja jopa osoitteesta määrän päässä.
Lupa ajella Tunisiassa: Tähän lomakkeeseen täytetää ajoneuvon rekisteriotetiedot runkonumeroita ja tehoja myöten. Lomakkeen leimaa viranomainen ja tulee säilyttää matkan ajan. Tällä estetään ajoneuvon myynti tai hukkaaminen maassa.
Edellä mainituilla lomakkeilla seurataan matkustajien ja ajoneuvojen liikkumista maahan ja maasta. Lomakkeiden täyttöön menee yksi täysi tunti muuten niin joutilaan päivän aikana. Yleisimmät taxfree ostokset ovat kartonki tupakkaa. Yhtä merkkiä tupakkaa ja whiskyä myydään vain yhdessä shopissa, jonne joutuu jonottamaan lyhyenkin jonon aikana puolesta tunnista tuntiin. Mukaan tarvitaan matkaliput ja mahdollisesti passiakin joutuu näyttämään. Tupakka maksaa 21,- ja Highland Gold 0,75 ltr whisky 15,-.
Itsepalveluravintola on kansoitettu paikallisista matkailijoista joten valitsemme ruokapaikaksi á la carte ravintolan. A la Carte ravintolassa on listalla miekkakalasta naudan sisäfilepihviin, hinnat ovat lähes Suomen tasolla 14,-... 19,- euroa. Jos haluaa ranskalaisia tai salaattia kyytipojaksi, täytyy muistaa tilata ne erikseen. Sämpylä-ravitolan tarjolla oleva pikkupurtava maksaa 4,-...5,- euroa. Valikoimassa on tarjolla erilaisia paniineja ja sämpylöitä, sekä olutta ja drinkkejä. Tosin yhtään juopunutta matkustajaa ravintoloissa tai laivan käytävillä emme näe, ravintoloissa vain muutama juo oluttaan.
Splendid on ottanut kuuden tunnin aikataulu viivästymistään pari tuntia kiinni, joten oletettu saapumisemme Tunisiaan on jo klo 21 jälkeen. Odotamme jännityksellä millainen tullimuodollisuus on vielä edessämme. Laivasta pääsemme ensimmäisen 50 lähtijän joukossa, joten ensimmäiselle "tarkastusasemalle" pääsemme noin kymmenentenä.
Ensimmäisellä luukulla odotettuamme vajaa puoli tuntia, tarkastetaan passit ja maahantulokortit, asiat tuntuu etenevän joutuisasti. Toisella tulliasemalla lyödään leima ajoneuvolomakkeeseen ja kysellään tullattavista tavaroista. Tulliselvityskaavaketta ei tarvita tässäkään.
Kolmannelle luukulle mennään passin ja rekisteriotteen kanssa. Tässä tarvitaan sitten todistusta ajoneuvon luovutuksesta, mikäli on eri nimet rekisteriotteessa ja passissa. Ja todistus pitää olla ns. virallinen mahdollisimman molemmalla leimalla, eli pelkät allekirjoitukset eivät välttämättä riitä, ellei satu olemaan ulkomaalainen ja paikallinen opas mukana. Niiden jälkeen saat leimat passiin ja ajoneuvolomakkeeseen.
Neljännelle luukulle mennään sitten näiden papereiden kanssa. Tässä ajoneuvolomakeen tiedot syötetään tietokoneelle, josta ne voidaan tarkistaa milloin vain. Mukaan saat kaksi kappaletta lomakkeita.
Viidennellä luukulla tulliviranomainen ottaa toisen em. lomakkeista.
Kuudes viranomainen tarkistaa vielä kerran passit. Jo 23:15 olemmekin jo turvallisesti tulleet maahan ja lähdemme pimeässä kokeilemaan tunisialaista liikennettä.
Satamasta lähdettäessä liikennettä ei ole onneksi juurikaan. Ajamme huonosti valaistuja katuja pitkin 23 km ja tulemme Ariannaan, Rymin kotikaupunkiin. Hetken päästä käännymme pimeälle kujalle ja pysähdymme kivisen aidan viereen. Aidassa on kapea aukko varustettu teräksisellä portilla. Jätämme pyörät parkkin ja pujahdamme portista sisään. Emme kerkeä riisua edes kypäriäkään ennen tervehtimis- ja tutustumiskierrosta. Paikalle on tullut Rymin sukulaisia sankoin joukoin. Ajamme motomme sisäpihalle ja istumme hetkeksi nauttimaan vilvoittavia juomia ja vaihtamaan tarinoita. Meille tarjotaan illallinen ja pääsemme viettämään pienimuotoista neljä vuotiaan Rymiin veljen amerikkalaisen tytön syntymäpäivää täytekakun merkeissä. Hetken istuttuamme sisäpihalla käymme suihkussa ja vetäydymme yöpuulle. Saamme Roopen kanssa oman huoneen, Heikki laitetaan nukkumaan Rymin veljen kanssa olohuoneen lattialle. Vastaanotto on ollut todella lämmin, joten tunnemme olevamme kuin kotona. Seuraavasta puolesta toista viikosta tulee mahtava! Tätä kirjotettaessa kello vetelee jo reilusti yli kaksi yöllä, siispä hyvää yötä!
10. päivä: Tunisia/Ariana
Aamupa valkenee kosten nihkeänä, ensimmäisena yönä vieraassa paikassa nukuttaa vähän huonosti. Yritän laittaa sähköposti kommunikaattorilla kuitenkaan onnistumatta siinä. Kummatkaan puhelin operaattorit, TunTel tai Tunisiana, eivät liene tehneet roamingsopimusta Saunalahden/Elisan kanssa, tai heidän GPRS ei vain toimi. Täytyy selvittää perinteisen GSM-yhteyden puhelinnumerot yms. Soitto Saunalahden asiakaspalveluun vahvistaa epäilyksen roaming sopimuksesta sekä paikallisten yhtiöiden dataliikenteen mahdolliset rajoitukset. Se siitä, pidetään tauko sähköpostiliikenteeseen.
Aamupäivällä talon isäntä käy ostamassa lampaan ja teurastaa sen sisäpihalla perinteiseen tapaan. Lammas talutetaan lattiakaivon kohdalle ja käännetään kyljelleen, jalat pidetään yhdessä ja yhdellä nopella viillolla katkaistaan kaula. Veri lentää ja lammas sätkii ja potkii aikansa. Hetken kuluttua liike loppuu ja nylkeminen alkaa viillon tekemisellä takajalkaan. Viiltoon asetetaan jalkapumpun letku ja aloitetaan ilman pumppaaminen nahkan ja lihasten väliin nahkan irroittamiseksi. Roope saa kunnian pumpata talon miesten avustaessa. Kohta lammas on täysi ja pyöreä kuin rantapallo, jopa häntäkin on pullistunut moni kertaiseksi. Nylkeminen aloitetaan takajalasta perinteisen tapaan, samalla lammas tyhjenee hiljalleen. Ruho paloitellaan ja kaikki syötävissä olevat osat otetaan talteen. Illalla lihasta valmistetaan juhla-ateria. Ilmeisesti saamme lampaan lihasta tehtyä kus-kusia.
Päiväksi ajelemme maksullista autoroutea pitkin n. 60 km päähän Tunisinlahden rannalle. Ranta on paikallisten käytössä, turisteja ei paikalla näy. Rannan käytöstä peritään pieni korvaus. Merivesi on todella suolaista, Rym kertookin, että aluetta sanotaan suolaluolien lahdeksi. Suolaisuus johtune juuri tuosta. Merivesi on sopivan lämmintä, ehkä jopa viileätäkin minun makuuni. Uimme hetken, makoilemme hiekalla ja nautimme isäntäväen tekimistä todella hyvistä täytetyistä patongeista. Kolme neljä tuntia kuluu rattoisasti ihan mitään tekemättä.
Rannalta ajaessani pois kiinnitän entistä enemmän huomiota tien pinnan liukkauteen. Risteyksestä kiihdytettäessä takapää irtoaa kaasun avulla todella helposti. Asfaltin valmistuksessa käytetään paljon öljyä, joka aiheuttaa asfaltin pinnan liukkauden. Varovaisuutta on käytettävä käännöksissä ja risteyksissä. Ajotapa onkin sitten toinen juttu. Jos vähänkin annat tietä tai jätät rakoa, paikkasi on mennyt. Edelleenkin jos näytät epäröivän jossakin liikennetilanteessa, olet ohitettu tai jätetty seisomaan paikoilleen. Tosin toisinkin päin annetaan tarvittaessa tilaa, tarvitaan vain rohkeutta mennä muun liikenteen mukana. Ajaessamme kylien lävitse, ihmiset pysähtyvät katsomaan turistien ohiajoa. Tällä ei paljoa isompia pyöriä olekaan. Vain yhden Goldwingin näimme parkissa. Ihmiset osoittavat päätään hämmästelyn merkiksi ajoasujamme kohtaan, miksi pukeutua toppa-asuihin, ajosaappaisiin ja -hanskoihin sekä umpikypäriin jopa yli 40 asteen kuumuudessa. Siinäpä heille pähkinöitä purtavaksi.
Palattuamme takaisin heitäydymme hetkeksi pitkälleen samalla kirjoittaen blogia. Heikki kertoo, että tänään on kunnon ruokapidot. Kokoksi on kutsuttu Rymin serkku, joka osaa kuulemma taikoa aterian lampaasta. Sonia-sisko joutuu tällä kertaa tyytymään avustajan rooliin. Mielenkiinnolla odotamme aterian valmistumista.
Paikalle tulee illaksi sukulaisia toistakymmentä, siinä yksi lammas ei montaa hetkeä kerkeä vanhenemaan. Arabian kielinen kovaääninen puhe täyttää koko tilan. Me osallistumme englannilla keskusteluun parhaamme mukaan. Illallisen jälkeen istuskelemme keskustellen ja arvuutellen eri kielten sanoja, esimerkiksi arabiaksi SORMI viittaa vyötärön alapuolisiin juttuihin. Roopelle harkitaan jo valmiiksi tunisialaista tyttöystävää Rymin serkun 14 vuotiaasta tyttärestä. Anoppiehdokaskan ei ole ollenkaan pahoillaan asiasta!
Matka: 140 km
Tankkaus: 10 ltr Ariana
11. päivä: Tunisia/Ariana - Bardo
Tänään saamme annoksen kultuuria. Aamutoimien jälkeen suunnistamme taksilla Bardo museoon. Museo esittelee Tunisian koko historiaa alkuajoista karthagolaisten ja roomalaisten sekä ranskalaisten vallan alta nykyhetkeen saakka. Museossa on kolme kerrosta mm. patsailta sekä seinät ja lattiat täynnä loistokkaita mosaiikkiesityksiä. Kuvat on löydetty mm. kaivauksissa ja esittävät kaikkia arkisista tapahtumista jumalallisiin merkityksiin. Palaamme taksilla takaisin lounaalle.
Lounas vaatii veronsa ja otamme pienet siestat. Siestalta on hyvä lähteä ostosretkelle supermarkettiin. Marketti on kuin kotimainen Forumin ostoskeskus Prismoineen ja muine erikoisliikkeineen, jopa sikaa ja viinaa on myynnissä. Ostamme illallistarpeet, paikallista makkaraa ja ainekset brikien valmistamiseen. Briki on ohuesta taikinasta taiteltu, öljyssä uppopaistettu ja täytetty taskumainen lettunen. Täytteenä voi olla mitä vain, tänään brikit on täytetty tonnikalalla ja kananmunalla. Todella maittavaa!
12. päivä: Tunisia/Medina - Garthago - Sidi Bou Said
Toinen kulttuuripäivä ilman pyörällä ajoa Medinan ostoskujilla, Garthagon museossa sekä raunioilla ja Sidi Bou Saidissa kahvilassa snackbaarissa. Medina on aivan keskustassa karsea ostoshelvetti pienine kujine ja basaareineen. Tinkiminen kuuluu kaupantekoon, 35 dinaarista aloittaessa voit saada tavaran jopa 10 dinaariin. Aivan käsittämätön paikka, ei minun mieleeni.
Garthagossa kiertelemme pikaisesti roomalaisten rauniot ja tutustumme museoon. Nyt on pakollinen kulttuuripläjäys tehtyjä ja suunnistamme Sidi Bou Saidiin paniineille. Näkymät pieniltä kujilta alas merelle ovat upeat. Paikalla on kansainvälinen meininki, turisteja on jopa Venäjältä. Sidi Bou Saidista ajamme takaisin perheeseen ja suunnittelen seuraavan kahden pivän ohjelmaa. Saan Roopen ympäripuhuttua kuitenkin Matmataan, noin 550 km etelään Tunisista. Soitamme Matmataan ja tiedustelemme majoitusta. Tilaa löytyy miten vain, sillä turistit vain käyvät paikalla. Miksi? Eihän siellä ole kuin +40 astetta lämmintä.... majoitus ruokailuineen, illallinen ja aamupala, maksaa 24 dinaaria/hlö. Kesäinen Matmatan reissu saa paikalliset pyörittelemään päätään, tosin majoituksen hinta huokuttaisi mukaankin. Lähdemme aamulla noin klo 6...7 ajelemaan kohti Tunisia ja siitä ohitse Sousseen.
13. päivä: Ariana - Matmata
Seitsemän aikaan nukuttaa vielä, joten seikkailu Matmataan alkaa vasta kahdeksan jälkeen. Isä Ali lähtee saattamaan alkumatkan Hondallaan ensimmäisiin liikennevaloihin. Tästä koukkaamme pikapankin ja huoltoaseman kautta kohti maksullista moottoritietä. Maksu suoritetaan pohjoiseen menevästä moottoritiestä poikkeavasti, jokaisella luukulla maksetaan 0,500...1,600 dinaariin. Kokonaismaksu Tunisista Soussen eteläpuolelle on 3,700 dinaaria. Kurvaamme ennen Soussea Hamma-Soussen rampilta pois, luullen Hamma sanaa rannaksi. Ajelemme rantaviivaa myötäillen etelään päin ja putkahdamme oikean Soussen keskustaan, ruuhkastakin asian voi todeta. Löydämme aivan rantaviivasta kahvilan, jonne pysähdymme puraisemaan sandwitchit ja syömään jääteloannokset. Tarjoilija endottaa saksalaisten jälkeen meidän olevan suomalaisia, ja heti sanavarastosta löytyy "Terve, terve!" Utelee matkastamme ja määränpäästämme, vastaukset saatuaan pyörittelee päätään ja kertoo viereisiin pöytiin omalla kielellään samat asiat. Hullujako olemme, kun ajamme yli 3000 km mantereen läpi päästäksemme etelän aurinkoon? Lentäen olisimme olleet jo kotonakin.
Jatkamme matkaa rantatietä Sfaxin ohitse Gabesiin. Gabesissa pieni suunnistusongelma aiheuttaa muutaman kilometrin lenkin. Mitä etelämmäs tulemme, sitä myöhemmin paikalliset ovat pudonneet puusta suoraan autojen rattiin. Meno on sen mukaista, eurooppalaisista lähimmäksi pääsenevät puolalaiset autoilijat. Ohitukset tapahtuvat milloin ja missä vain, yleisimmin juuri ohituskieltoalueella. Mitä uudempi tai tehokkaampi menopeli, sitä röyhkempi ajotapa. Poliiseilla on tarkastuspisteitä liikenneympyröiden ja pienempien kylien kohdilla. Niissä on periaatteessa jokaisella pakollinen pysähtyminen, virkavalta viitto jatkamaan toiset ja toisten paperit tarkistetaan. Logiikkaa tarkistuksiin en tosin näin lyhyen seuraamisen perusteella keksinyt. Samoin sakotusperusteet ovat hieman hakusessa. Missään ei näy tutkaa tai muuta nopeuden mittausvälinettä. Perustuukohan sakottaminen silmämääräiseen arvioon? Ohituksia arvatenkin seuraavat enemmän, sillä meidänkin ohitusletkasta poimivat edestämme kaksi auto pientareelle jututettavksi. Meidät laskivat onnellisesti ohitse.
Bensiinin laatu vaihtelee paljon. Total asemien tai suurten Shell-asemien bensiini vaikuttaa parhaimmalta. Muilta ostettujen tankillisten jälkeen moottori nakuttaa reilusti vedätettäessä pienemmillä kierroksilla. Totalin ja Shellin bensiinillä ilmiötä ei ole. Lisäksi etelässä liene monilla omat bensiinin jalostamot, ainakin teiden varsien myynnistä päätellen. Bensiiniä myydään suoraan kanistereista jopa välittömästi virallisten asemien läheisyydessä. En tosin tiedä kuka moista lantrattua litkua uskaltaa ostaa. Vai lienekö varastettua menovettä viereiseltä asemalta.
Ihmiset ovat todella mukavia ja kiinnostuneita kaukaista matkalaisista. Aina pysähtyessämme hiemankin pidemmäksi aikaa, pyörähtää uteliaita mopopoikia mutkia tehden ympärillämme. Tankkaajat kyselevät mistä tulemme ja minne menemme. Myös pyörän tehot ja huippunopeus kiinnostavat.
Matmata on pieni kylä keskellä ei mitään. Saavuttuamme perille emme saa olla hetkeäkään rauhassa, paikallinen mopopoika ajaa rinnalle viittoen pysähtymään ja tarjoamaan palvelujaan. Kysymme tietä hotelliimme Sidi Drisiin, heti kohta hän viittoo ajamaan savuttavan Peogetinsa perässä. Kurvailemme parit risteykset ja saavumme hotellin eteen. Hänen palveluksensa olisi käytettävissä myöhemmin vaikka oppaana paikalliseen Berberimuseoon. Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan. Majoitumme kahdestaan maan alla olevaan huoneeseen, 21,- dinaaria illallisineen ja aamiaisineen koko hoito. Hotellissa on kuvattu StarWars episodi II disco kohtaus. Hämmästelemme paikan pahvisia kulisseja. StarWars baarista saamme bogat ja paikallista lagerolutta. Maistuupa olut piiiitkästä aikaa hyvällle.
Hotelliin majoittuu sveitsiläinen kymmenen hengen ryhmä matkailijoita. Maailma on muuten pieni, täytyy todeta tässäkin vaiheessa. Erään reissulaisen ystävä opiskelee Kuopion yliopistossa. Heitä hämmästyttää myös meidän tekemämme moottoripyörämatka tuolta kaukaa pohjoisesta tänne etelään saakka. Heistä Tunisista 500 km päivässä Matmataan moottoripyörällä on paljon. Ajaahan sen, tosin paljon raunioita tai muitakaan nähtävyyksiä matkalla ei sitten katsella. Pakolliset tankkaukset ja takapuolen lepuutukset ovat sallittuja. Heitä kiinnostaa muutenkin moottoripyörämatkailumme, varsinkin Roopen ikä ja kokemukset ovat uteliaisuuden kohteena.
Cous-cous-illallisen (peruna ja lanttu?) syötyämme siirrymme loulasoppeemme yöunille. Mietimme vielä kartan kanssa, josko sittenkin kiertäisimme El Jeridin ja Gafsan kautta. Tosin silloin pitäisi todennäköisesti majoittua toinenkin yö reissulla. Tabarkan reissu painaa päälle, joten päätämme ajaa samaa rantatietä takaisin Tunisiin.
Matka: 510 km
Tankkaus: n. 40 ltr, 1,150 dinaaria/ltr
Majoitus: 21,000 dinaaria/hlö illallisella ja aamiaisella
14. päivä: Matmata - Ariana
Vielä aamulla lähtiessämme mietin hetken risteyksessä käännynkö kohti el Jeridiä ja Gafsa. Päätän kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa ajaa takaisin rantatietä. Onhan se ehkä viileämpikin reitti kuin sisämaan kautta.
Aamulla, kun aurinko ei ole vielä kunnolla kerennyt lämmittämään, lämpötila on kohtuullinen. Iltapäivälle käännyttäessä ja lämpötilan lähennellessä 40 astetta, ajoviiman viilentävää vaikutustakaan ei enää ole. Nestehukka iskee nopeasti ellei nauti säännöllisen väliajoin vettä. Vaikka noin tunnin välein pysähdymme juomaan puolesta litrasta litraan vettä tuntuu, että tehot loppuvat meistä kesken. Täytyy välillä istuskella kahvilan varjossa pidempäänkin. Ennen Soussea pysähdymme pienen kylän tienvarsikaupan eteen. Ostan muutaman tomaatin välipalaksi. Roopella on veto pois todella pahasti ja hän lysähtää istumaan jalkakäytävälle välittömästi. Tomaattikauppiaan poika tuo kohta jääkylmän vesipullon Roopelle ihan ilmaiseksi ystävyyden merkiksi ja viereinen moponkorjauspajan omistaja kantaa pajastaan istuimen, ettei Roopen tarvitse kadulla istua. Todella ystävällisiä ihmisiä ilman mitään tarkoitusperiä.
Hammametissä kurvaamme turistialueelle ruokailemaan italialaiseen pizzeriaan. Ah, reissun ensimmäiset pizzat, tonnikalaa ja kananmuna sekä mausteena harissaa. Bueno! Viereisestä turistirysästä ostamme pienen tinkimisen jälkeen tuliaisia, rouvalle yhden kissan lisää kokoelmaan ja Roope ostaa serkulle coolin lippalakin, etikettissä lukee Giorgio Armani ;-)
Matka: 500 km
Tankkaus: n. 30 ltr
Pizzat: 7,000...11,000 dinaariin
15.päivä: Ariana - Tabarka
Siirrymme aamupäivällä Tabarkaan, joka on suosittu loman viettokaupunki rannikolla lähellä Algerian rajaa. Vielä 15 vuotta sitten paikalla ei ollut juurikaan muuta kuin maanviljelyä. Paikallinen kansanedustaja alkoi kehittää Tabarkan matkailua ja nyt kaupunki saa suuren osan elannostaan matkailusta. Matkailijat ovat lähinnä paikallisia ja algerialaisia sekä englantilaisia ja keski-eurooppalaisia. Vaikka suomalaiset eivät ole vielä löytäneet Tabarkaa, osataan täällä kieltä "Terve, terve, mitä maksaa?" helähtää heti korvaan kun pysähdytään.
Tabarkan vuorilla saattaa talvisin sataa lunta, joskus jopa metrinkin verran. Matkalla näemme todennäköisesti viimeiset Tunisialaiset nomadit. Teltoissa asuvat kiertolaiselämää viettävät paimentolaiset ovat majoittuneet lampaineen aivan tien varrelle.
Tabarkassa saa oluttakin, niitä nautimme muutamat palmun varjossa hotelli Mimosan terasilla. Hotelli on kaupungin ensimmäinen ja sijaitsee upella paikalla mäen rinteessä. Välipalaksi nautitut grepet tonnikalalla ja juustolla huuhtelemme alas minttuteellä. Nyt on maisteltu grepet, brikit, merqueset, cous-cousit, harissat, chili-lammaskastikkeet, chilidipit ja jälkiruokapikkuleivät sekä paikalliset juomat, Buga-limonadit ja Seltia-oluet sekä minttuteet.
Matka: 210 km
Grepet: 1,500....2,000 dt
Hotelli: 80,000 dt ilmastoitu ja aamupalalla
Olut: 2,250 dt
16. päivä: Tabarka - Ariana
Perinteisen aamupalan jälkeen kurvailemme Jendoubia kohden. Matkalla pysähdymme Bulla Regiassa roomalaisten raunioiden tutkimusretkellä. Matkalla syömme Rymin tuttvan ravintolassa reissumme parasta ravintolaruokaa, grillattua broileria kaikkine mahdollisine lisukkeineen ja salatteineen sekä jälkiruokakahvineen. Koko ateria maksaa alle 5 dinaaria/henkilö! Uskomatonta!
Beja on Tunisian vilja-aitta, alueella kasvatetaan suuri osa maassa käytettävästä viljasta. Ilmasto on sopivan lämpöinen ja kosteuttakin on riittävästi.
Bejan eteläpuolella on edelleen majoittuneena eiliset nomadit. Kun pysähdymme rinteeseen kahden sadan metrin heidän leiristään, pieni kokoinen nainen lähtee juoksemaan meitä kohden. Tavan mukaan annamme muutaman dinaarin hänelle kiitokseksi kuvaamisesta. Jälkeenpäin hoksasin, että olisimme voineet kuvata hänetkin moottoripyörämme vierellä.
Rymin sisko Sofia kyselee kokemuksestamme Matmatan hotellista ja lähinnä sen palveluista. Koska turismi on tärkeä tulonlähde, sen palvelujen taso halutaan pitää mahdollisimman korkeana. Tätä varten Tunisiassa on olemassa erityinen ns. matkailutarkastaja. Kerrottuamme aamupalan tasosta, Sofia pirauttaa välittömästi edellä mainitulle tarkastajalle. Soiton jälkeen tarkastaja lähtee Matmataan tarkistamaan hotellin. Mahdollisista toimenpiteistä emme kuitenkaan saa tietää.
Illalla ajan Heikin kanssa aikaisemmin mainittuu ostoskeskukseen ostamaan tuliaiset, paikallista juomaa ja muuta tarpeellista/tarpeetonta. Illalliseksi saamme parhaita merqueseja mitä maa päällään kantaa. Ali tietää paikallisen teurastajan, joka osaa tehdä RIITTÄVÄN mausteisia makkaroita. Aromit viiltävät ihanasti orastavaa vatsahaavaa pitkälle yöhön. Koko muu perhe lähtee illaksi sukulaisiin, vain me jäämme Roopen kanssa yöpuulle.
Matka: 240 km
Tankkaus: Tabarka 17 ltr
17. päivä: Ariana - Bizerte - Ariana
Ajamme Bizerteen viettämään rantalomaa. Bizerten niemimaalle menee vain yksi tie. Ruuhkainen yksikaistainen silta ylittää lahden suun. Matelemme kävelyvauhtia kohti siltaa. Ruuhka johtuu yksin kertaisesti siitä, että sillalle pakkautuu saman aikaisesti autoja neljältä eri kaistalta. Lehmän pitkillä hermoilla selvitämme ruuhkan, Hondan lämmötkään eivät nouse yli 115 asteen. Menemme erään hotellin asiakkaaksi nauttimaan lounaan heidän ravintolaansa ja siten päääsemme heidän yksityiselle uimarannalle ilman eri veloitusta. Maksamme vain aurinkovarjosta ja rantatuoleista 15 dinaaria. Kärvennämme itseämme muutaman tunnin, ja suunnistamme illaksi takaisin.
Huomenna on viimeinen päivämme Tunisiassa. Laivamme lähtee klo 23, toivottavasti... Tullessahan olimme myöhässä 6 tuntia. Toisaalta olisi se ja saman, sillä aikataulun mukaisesti olemme Genovassa klo 23, joten joko ajamme aamuyön tai yritämme etsiä majoitusta heti satamasta lähtiessämme. Myöhässä ollessa voisimme levätä hytissämme aamuun saakka.
Huomenna on Rymin siskon Najlan pojan syntymäpäivät. Ajub täyttää kolme vuotta, jonka jälkeen hänelle suoritetaan muslimien tapaan ympärileikkaus. Ympärileikkaus tehdään seuraavan Ramadan aikana.Leikkausten suosio on vähentynyt tunisialaisten modernisoituessa. Ennen melkein joka suvussa oli mieshenkiö joka osasi tehdä ympärileikkauksen. Nykyisin se on lääkärin suorittama toimenpiden. Hinta leikkaukselle on 300...400 dinaaria.
Käymme ostamassa ostarilta laitapelin läksiäislahjaksi perheen lapsille. Perheelle ei oikein osaa ostaa mitään, ja rahaakaan tunisialaisperhe ei ota vastaan.
Matka: 120 km
18. päivä: Ariana (torstai)
Vihdoinkin koittaa lähtöpäivän aamu! Vaikka reissussa on kivaa, on mukava suunnata mopojen keulat kohti kotia. Matkaahan meille tulee vielä kolmesta neljään tuhatta kilometriä. Viikon päästä lauantaina pitää Heikin ja Rymin olla kotona Keski-Suomessa, joten aikaa siirtyä Genovasta Tallinnaan on vain kuusi päivää.
Päivällä pakkailemme ja hankimme loput matkamuistot. Perheen kuopus, 7 vuotias Mahmud, intoutuu leikkimään tinneriliukoisella maalilla värikkäin tuloksin. Puolet ihmisistä ja osa sisäpihan laattalattiasta sekä kenkien pohjat on kirkkaan sinisen maalin värittämiä. Tuloksena loppu päivä arestia Mahmutille ja muille siivousurakka.
Illalla suunnistamme toiveikkaana la Laguletten satamaan, josko Grandi Navi Velocin laiva olisi sittenkin aikataulussaan. Turha toive, ensimmäisen tiedon mukaan laiva tulisi satamaan klo 23, aikaan jolloin se pitäisi olla purettu ja lastattu uudellen sekä olla jo lähtövalmiina. Genovaan on menossa yllättävän vähän matkustajia. Käymme lähtöselvityksessä vaihtamassa matkaliput. Jonotamme vajaan tunnin ja saamme maksukuittia vastaan liput ja hyttinumerot. Siirrymme terminaalista motojen luo ja Genovan lähtöselvitys alkaa samoin tein. Ensimmäisellä luukulla tsekataan passit ja matkustajakortit. Toisella luukulla tarkistetaan maahan saavuttaessa saatu ajoneuvonkäyttöoikeuden kopio kappale. Kolmas luukku leimaa ja arkistoi em. lappusen. Sitten jäämme odottamaan siirtymistä lastausalueelle. Klo 22 olemme selvittäneet itsemme matkaan ja olemme ensimmäisten joukossa menossa Genovaan.
Lastausalueelle siirryttyämme jatkamme epätietoisena laivan odottelua. Puolen yön jälkeen laituriin rantautuu tunisialainen lautta. Epäilemme jo GNV:n jälleen myyneen reittivuoronsa aikatauluongelmiensa vuoksi tunisialaisille. Ruumaan mahtuu varmaan tuhat autoa, sillä purkaminen kestää tunteja. Ennen kahta yöllä tunisialaisen laivan takaa kuuluu vaimeaa dieselin kuminaa, jokohan laivamme saapuu. Kohta samaan laituriin kiinnittyy laivamme Splendid. Purkaminen alkaa kahdelta ja kestää puoli viiteen saakka. Uni alkaa painamaan ja välillä torkahtelemme pyörimme vierellä. Puoli viiden aikaan alkaa vihdoinkin jotakin tapahtumaan, pareittaen kulkevat satamavirkailijat tarkistavat passimme ja matkaliput. Alamme siirtymään yksi kerrallaan kohti ruumaa. Ennen laivaan ajoa tarkistetaan vielä kaikkien passi sekä autot mahdollisten ylimääräisten matkustajien estämiseksi. Passit on katsottu laivaan mentäessä jo neljä kertaa, luulisi jo olevan selvää ketä on pyrkimässä Euroopan mantereelle. Viideltä olemme jo hyteissä suhkussa käyneinä ja valmiina nukkumaan. Laiva lähtee rannasta kuuden aikaan ja on perillä Genovassa lauantaiaamuna kuudelta. Kohta pääsemme jatkamaan suoraan kohti pohjoista.
19. päivä: Laivalla
Perinteinen ei mitään-päivä, syömme, nukumme ja katselemme puoli tyhjää laivaa. Ainut päivän kohokohta puolen laivan viemärien tukkeutuminen juuri Heikin isomman hädän aikana. Rikkinäiset wc-pöntöt lainehtivat piripinnassa laivan keinumisen tahdissa.
20. päivä: Genova - Cortina (Italia)
Herätyskello soi tasan viideltä. Samaan aikaan laivan kuulutus kertoo aamupalaa tarjoittava PianoBarissa ja, että EU-kansalaisten tulee kokoontua laivan allas-baarille. Pikaisen pakkaamisen jälkeen siirrymme aamukahville ja siitä allas-baarille. Laiva saapuu satamaan ja lastiruuman portit avataan. Odotamme epätietoisina mitä tuleman pitää. Kohta satamaan ajaa kolme autolastillista poliiseja ja he siirtyvät kannettavine mikroineen laivaan. Hetken päästä ruumasta alkaa yksitellen valumaan autoja. Muun alueen kansalaiset ovat päässeet tarkastukseen toisesta osaa laivaan. Me odotamme edelleen tilanteen kehittymistä. Vajaa tunti satamaan tulon jälkeen alamme siirtyä alemmalle kannelle, jossa passimme tarkistetaan ja laivalta noudettu ja täytetty maahintulokortti leimataan. Laivasta poistuva parijono yltää tullista aina laivan ruumaan saakka. Matelemme tässä jonossa lastausramppia alas. Yksi poliisimies kerää leimatut maahantulokortit. Jono soljuu kohti tullia, missä epäilyttävät matkalaiset tarkistetaan. Meidät viitotaan ajamaan pysähtymättä ohitse. Kahdeksan aikaan aamulla olemme Euroopassa, jippii!
Ajamme autostradaa pikaisesti pohjoiseen Cremonaan, jossa katukahvilassa syömme aamiaisen, kahvit ja paniinit. Jatkamme kohti Garda-järveä, jonka ohitse ajamme pienempää tietä pitkin kiertäen järven länsipuolelta. Maisemat ja kylämiljööt ovat aivan upeat. Tie mutkittelee rannan tuntumassa puhkoen välillä tunneleita vuorten lävitse. Pysähdymme lepuuttamaan periämme jäätelön verran. Samalla tsekkaan sähköpostini, vain 624 lukematonta sähköpostia 11 päivän aikana. Laitan commarin latamaan otsikkotiedot liikkeelle lähdettyämme. Lounaan nautimme ennen Trentoa, ja kun makaroonien syntymaassa ollaan niin pastaahan sitä otetaan. Kotitekoiset nuudelit maistuvat maukkailta kinkun ja kerman kera.
Trenton jälkeen ennen Bozenia Heikki jää ruuhkaan ja häviää. Hetken odotelemme ruuhkan jälkeen. Sovimme jo aikaisemmin, että jos toinen häviää, palaamme jälkiämme siihen missä viimeinen havainto kaverista on. Palaan jälkiämme takaisin ruuhkaristeykseen. Heikki on kuitenkin hukassa. Jatkaa matkaa Cortinaan ja hetken päästä saamme tekstiviestin, että tavataan Cortinassa. No passaahan se meille ja jatkamme matkaa, tosin tietämättämme, että Heikki ajaa eri reittiä kuin
me. 50 km ennen Cortinaa passo di Pordoilla saamme toisen viestin, että he ovat majoittumassa jo noin 50 km ennen Cortinaa Falcadeen. Mutta eihän täällä mitään Falcadea ole, vain Arabba niminen kylä. Siispä jatkamme matkaa kohti Cortinaa ja etsimme matkalla majoitusta. Ajamme upean passo di Falzaregon ja ajattelemme yöpyä siellä, mutta päälläpä ei olekaan hotellia. Myöhemmin selviää, että köysiradan pääteasemalla olisi hotelli. Jatkamme matkaa alas Pocoliin, josta otamme laskettelukeskuksesta huoneen.
Matka:
Majoitus: 110,- euroa
Tankkaus: 13 ltr Cremona ja 18 ltr Monden
9. päivä: Splendid laivalla
Illalla Heikin kanssa kiertelimme molemmat baarit Heinekenia ja Becksiä lipitellen (0.33 olut maksaa 3.50...4,50 euroa). Sky Bar oli kolmantena baarina yläkannella ulkotiloissa, tosin suljettuna.
Aamupala on itsepalveluperiaatteella Italiaen ravintolassa. Paikalla on vain muutamia ihmisiä. Liekö hintataso karkoittanut loput nauttimaan maista ostettuja eväitään nukkumapaikoillaan kansituoleillaan tai portaiden alla. Portaiden alustilat ovat todellakin kansoitettu retkipatjoilla makaavista matkalaisista. Parhaat makaavat mm. Piano-baarin sohvilla, varaten koko loosin itselleen tai kaverimatkustajilleen ravintolahenkilökunnan onnistumatta häätää heitä. Aamupalalla on maksuttomana mm. kinkkua, metvurstia ja muita leikkeitä. Juustopalasta sen sijaan saa maksaa 4,50 euroa ja pienestä mehupullosta 3,00 euroa, joten ns. normiaamupalan hinnaksi tulee helposti yli10 euroa.
Ja sitten ne paperisulkeiset, laivan karaokebaarin takatilassa jaetaan muutaman tunnin ajan lappuja, jotka pitää täyttää ja leimauttaa Tunisian rajaviranomaisilla. Koska laiva on italialainen, leimoja ei saadakaan laivalta vaan Tunisian tullista.
Papereita on montaa laatua, ja ellei mukanamme olisi paikallista kieltä osaavaa opasta, paperit olisivat voineet jäädä täyttämättä. Kuulutukset, joissa kerrotaan lappuista, ovat italiaksi, ranskaksi ja arabiaksi. Ei vahingossakaan ymmärrettävällä kielellä. Kaiken lisäksi lappujen kielet ovat italiaa ja arabiaa. Ainoastaan yhdessä kansainvälisessä matkustajatietolapussa on englannin kieli mukana.
Tullaus: Jokaisen matkustajan on tullausta varten täytettävä A4 kokoinen lappu, jossa kysellään mitä tullattavaa on mukana. Lomakkeessa on sarakkeet mm. jääkaapeja, mattoja, huonekaluja ja plasma TV:tä varten.
Matkustajakortti: Jokainen täyttää käytännössä passitiedot sisältävät henkilötietonsa matkustaja korttiin. Tietoja kysellään samalla lomakkeella kahteen eri kertaan.
Ajoneuvotiedot: Lomakkeeseen täytetään tiedot mm. ajoneuvon omistajasta, kuljettajasta, reitistä ja jopa osoitteesta määrän päässä.
Lupa ajella Tunisiassa: Tähän lomakkeeseen täytetää ajoneuvon rekisteriotetiedot runkonumeroita ja tehoja myöten. Lomakkeen leimaa viranomainen ja tulee säilyttää matkan ajan. Tällä estetään ajoneuvon myynti tai hukkaaminen maassa.
Edellä mainituilla lomakkeilla seurataan matkustajien ja ajoneuvojen liikkumista maahan ja maasta. Lomakkeiden täyttöön menee yksi täysi tunti muuten niin joutilaan päivän aikana. Yleisimmät taxfree ostokset ovat kartonki tupakkaa. Yhtä merkkiä tupakkaa ja whiskyä myydään vain yhdessä shopissa, jonne joutuu jonottamaan lyhyenkin jonon aikana puolesta tunnista tuntiin. Mukaan tarvitaan matkaliput ja mahdollisesti passiakin joutuu näyttämään. Tupakka maksaa 21,- ja Highland Gold 0,75 ltr whisky 15,-.
Itsepalveluravintola on kansoitettu paikallisista matkailijoista joten valitsemme ruokapaikaksi á la carte ravintolan. A la Carte ravintolassa on listalla miekkakalasta naudan sisäfilepihviin, hinnat ovat lähes Suomen tasolla 14,-... 19,- euroa. Jos haluaa ranskalaisia tai salaattia kyytipojaksi, täytyy muistaa tilata ne erikseen. Sämpylä-ravitolan tarjolla oleva pikkupurtava maksaa 4,-...5,- euroa. Valikoimassa on tarjolla erilaisia paniineja ja sämpylöitä, sekä olutta ja drinkkejä. Tosin yhtään juopunutta matkustajaa ravintoloissa tai laivan käytävillä emme näe, ravintoloissa vain muutama juo oluttaan.
Splendid on ottanut kuuden tunnin aikataulu viivästymistään pari tuntia kiinni, joten oletettu saapumisemme Tunisiaan on jo klo 21 jälkeen. Odotamme jännityksellä millainen tullimuodollisuus on vielä edessämme. Laivasta pääsemme ensimmäisen 50 lähtijän joukossa, joten ensimmäiselle "tarkastusasemalle" pääsemme noin kymmenentenä.
Ensimmäisellä luukulla odotettuamme vajaa puoli tuntia, tarkastetaan passit ja maahantulokortit, asiat tuntuu etenevän joutuisasti. Toisella tulliasemalla lyödään leima ajoneuvolomakkeeseen ja kysellään tullattavista tavaroista. Tulliselvityskaavaketta ei tarvita tässäkään.
Kolmannelle luukulle mennään passin ja rekisteriotteen kanssa. Tässä tarvitaan sitten todistusta ajoneuvon luovutuksesta, mikäli on eri nimet rekisteriotteessa ja passissa. Ja todistus pitää olla ns. virallinen mahdollisimman molemmalla leimalla, eli pelkät allekirjoitukset eivät välttämättä riitä, ellei satu olemaan ulkomaalainen ja paikallinen opas mukana. Niiden jälkeen saat leimat passiin ja ajoneuvolomakkeeseen.
Neljännelle luukulle mennään sitten näiden papereiden kanssa. Tässä ajoneuvolomakeen tiedot syötetään tietokoneelle, josta ne voidaan tarkistaa milloin vain. Mukaan saat kaksi kappaletta lomakkeita.
Viidennellä luukulla tulliviranomainen ottaa toisen em. lomakkeista.
Kuudes viranomainen tarkistaa vielä kerran passit. Jo 23:15 olemmekin jo turvallisesti tulleet maahan ja lähdemme pimeässä kokeilemaan tunisialaista liikennettä.
Satamasta lähdettäessä liikennettä ei ole onneksi juurikaan. Ajamme huonosti valaistuja katuja pitkin 23 km ja tulemme Ariannaan, Rymin kotikaupunkiin. Hetken päästä käännymme pimeälle kujalle ja pysähdymme kivisen aidan viereen. Aidassa on kapea aukko varustettu teräksisellä portilla. Jätämme pyörät parkkin ja pujahdamme portista sisään. Emme kerkeä riisua edes kypäriäkään ennen tervehtimis- ja tutustumiskierrosta. Paikalle on tullut Rymin sukulaisia sankoin joukoin. Ajamme motomme sisäpihalle ja istumme hetkeksi nauttimaan vilvoittavia juomia ja vaihtamaan tarinoita. Meille tarjotaan illallinen ja pääsemme viettämään pienimuotoista neljä vuotiaan Rymiin veljen amerikkalaisen tytön syntymäpäivää täytekakun merkeissä. Hetken istuttuamme sisäpihalla käymme suihkussa ja vetäydymme yöpuulle. Saamme Roopen kanssa oman huoneen, Heikki laitetaan nukkumaan Rymin veljen kanssa olohuoneen lattialle. Vastaanotto on ollut todella lämmin, joten tunnemme olevamme kuin kotona. Seuraavasta puolesta toista viikosta tulee mahtava! Tätä kirjotettaessa kello vetelee jo reilusti yli kaksi yöllä, siispä hyvää yötä!
10. päivä: Tunisia/Ariana
Aamupa valkenee kosten nihkeänä, ensimmäisena yönä vieraassa paikassa nukuttaa vähän huonosti. Yritän laittaa sähköposti kommunikaattorilla kuitenkaan onnistumatta siinä. Kummatkaan puhelin operaattorit, TunTel tai Tunisiana, eivät liene tehneet roamingsopimusta Saunalahden/Elisan kanssa, tai heidän GPRS ei vain toimi. Täytyy selvittää perinteisen GSM-yhteyden puhelinnumerot yms. Soitto Saunalahden asiakaspalveluun vahvistaa epäilyksen roaming sopimuksesta sekä paikallisten yhtiöiden dataliikenteen mahdolliset rajoitukset. Se siitä, pidetään tauko sähköpostiliikenteeseen.
Aamupäivällä talon isäntä käy ostamassa lampaan ja teurastaa sen sisäpihalla perinteiseen tapaan. Lammas talutetaan lattiakaivon kohdalle ja käännetään kyljelleen, jalat pidetään yhdessä ja yhdellä nopella viillolla katkaistaan kaula. Veri lentää ja lammas sätkii ja potkii aikansa. Hetken kuluttua liike loppuu ja nylkeminen alkaa viillon tekemisellä takajalkaan. Viiltoon asetetaan jalkapumpun letku ja aloitetaan ilman pumppaaminen nahkan ja lihasten väliin nahkan irroittamiseksi. Roope saa kunnian pumpata talon miesten avustaessa. Kohta lammas on täysi ja pyöreä kuin rantapallo, jopa häntäkin on pullistunut moni kertaiseksi. Nylkeminen aloitetaan takajalasta perinteisen tapaan, samalla lammas tyhjenee hiljalleen. Ruho paloitellaan ja kaikki syötävissä olevat osat otetaan talteen. Illalla lihasta valmistetaan juhla-ateria. Ilmeisesti saamme lampaan lihasta tehtyä kus-kusia.
Päiväksi ajelemme maksullista autoroutea pitkin n. 60 km päähän Tunisinlahden rannalle. Ranta on paikallisten käytössä, turisteja ei paikalla näy. Rannan käytöstä peritään pieni korvaus. Merivesi on todella suolaista, Rym kertookin, että aluetta sanotaan suolaluolien lahdeksi. Suolaisuus johtune juuri tuosta. Merivesi on sopivan lämmintä, ehkä jopa viileätäkin minun makuuni. Uimme hetken, makoilemme hiekalla ja nautimme isäntäväen tekimistä todella hyvistä täytetyistä patongeista. Kolme neljä tuntia kuluu rattoisasti ihan mitään tekemättä.
Rannalta ajaessani pois kiinnitän entistä enemmän huomiota tien pinnan liukkauteen. Risteyksestä kiihdytettäessä takapää irtoaa kaasun avulla todella helposti. Asfaltin valmistuksessa käytetään paljon öljyä, joka aiheuttaa asfaltin pinnan liukkauden. Varovaisuutta on käytettävä käännöksissä ja risteyksissä. Ajotapa onkin sitten toinen juttu. Jos vähänkin annat tietä tai jätät rakoa, paikkasi on mennyt. Edelleenkin jos näytät epäröivän jossakin liikennetilanteessa, olet ohitettu tai jätetty seisomaan paikoilleen. Tosin toisinkin päin annetaan tarvittaessa tilaa, tarvitaan vain rohkeutta mennä muun liikenteen mukana. Ajaessamme kylien lävitse, ihmiset pysähtyvät katsomaan turistien ohiajoa. Tällä ei paljoa isompia pyöriä olekaan. Vain yhden Goldwingin näimme parkissa. Ihmiset osoittavat päätään hämmästelyn merkiksi ajoasujamme kohtaan, miksi pukeutua toppa-asuihin, ajosaappaisiin ja -hanskoihin sekä umpikypäriin jopa yli 40 asteen kuumuudessa. Siinäpä heille pähkinöitä purtavaksi.
Palattuamme takaisin heitäydymme hetkeksi pitkälleen samalla kirjoittaen blogia. Heikki kertoo, että tänään on kunnon ruokapidot. Kokoksi on kutsuttu Rymin serkku, joka osaa kuulemma taikoa aterian lampaasta. Sonia-sisko joutuu tällä kertaa tyytymään avustajan rooliin. Mielenkiinnolla odotamme aterian valmistumista.
Paikalle tulee illaksi sukulaisia toistakymmentä, siinä yksi lammas ei montaa hetkeä kerkeä vanhenemaan. Arabian kielinen kovaääninen puhe täyttää koko tilan. Me osallistumme englannilla keskusteluun parhaamme mukaan. Illallisen jälkeen istuskelemme keskustellen ja arvuutellen eri kielten sanoja, esimerkiksi arabiaksi SORMI viittaa vyötärön alapuolisiin juttuihin. Roopelle harkitaan jo valmiiksi tunisialaista tyttöystävää Rymin serkun 14 vuotiaasta tyttärestä. Anoppiehdokaskan ei ole ollenkaan pahoillaan asiasta!
Matka: 140 km
Tankkaus: 10 ltr Ariana
11. päivä: Tunisia/Ariana - Bardo
Tänään saamme annoksen kultuuria. Aamutoimien jälkeen suunnistamme taksilla Bardo museoon. Museo esittelee Tunisian koko historiaa alkuajoista karthagolaisten ja roomalaisten sekä ranskalaisten vallan alta nykyhetkeen saakka. Museossa on kolme kerrosta mm. patsailta sekä seinät ja lattiat täynnä loistokkaita mosaiikkiesityksiä. Kuvat on löydetty mm. kaivauksissa ja esittävät kaikkia arkisista tapahtumista jumalallisiin merkityksiin. Palaamme taksilla takaisin lounaalle.
Lounas vaatii veronsa ja otamme pienet siestat. Siestalta on hyvä lähteä ostosretkelle supermarkettiin. Marketti on kuin kotimainen Forumin ostoskeskus Prismoineen ja muine erikoisliikkeineen, jopa sikaa ja viinaa on myynnissä. Ostamme illallistarpeet, paikallista makkaraa ja ainekset brikien valmistamiseen. Briki on ohuesta taikinasta taiteltu, öljyssä uppopaistettu ja täytetty taskumainen lettunen. Täytteenä voi olla mitä vain, tänään brikit on täytetty tonnikalalla ja kananmunalla. Todella maittavaa!
12. päivä: Tunisia/Medina - Garthago - Sidi Bou Said
Toinen kulttuuripäivä ilman pyörällä ajoa Medinan ostoskujilla, Garthagon museossa sekä raunioilla ja Sidi Bou Saidissa kahvilassa snackbaarissa. Medina on aivan keskustassa karsea ostoshelvetti pienine kujine ja basaareineen. Tinkiminen kuuluu kaupantekoon, 35 dinaarista aloittaessa voit saada tavaran jopa 10 dinaariin. Aivan käsittämätön paikka, ei minun mieleeni.
Garthagossa kiertelemme pikaisesti roomalaisten rauniot ja tutustumme museoon. Nyt on pakollinen kulttuuripläjäys tehtyjä ja suunnistamme Sidi Bou Saidiin paniineille. Näkymät pieniltä kujilta alas merelle ovat upeat. Paikalla on kansainvälinen meininki, turisteja on jopa Venäjältä. Sidi Bou Saidista ajamme takaisin perheeseen ja suunnittelen seuraavan kahden pivän ohjelmaa. Saan Roopen ympäripuhuttua kuitenkin Matmataan, noin 550 km etelään Tunisista. Soitamme Matmataan ja tiedustelemme majoitusta. Tilaa löytyy miten vain, sillä turistit vain käyvät paikalla. Miksi? Eihän siellä ole kuin +40 astetta lämmintä.... majoitus ruokailuineen, illallinen ja aamupala, maksaa 24 dinaaria/hlö. Kesäinen Matmatan reissu saa paikalliset pyörittelemään päätään, tosin majoituksen hinta huokuttaisi mukaankin. Lähdemme aamulla noin klo 6...7 ajelemaan kohti Tunisia ja siitä ohitse Sousseen.
13. päivä: Ariana - Matmata
Seitsemän aikaan nukuttaa vielä, joten seikkailu Matmataan alkaa vasta kahdeksan jälkeen. Isä Ali lähtee saattamaan alkumatkan Hondallaan ensimmäisiin liikennevaloihin. Tästä koukkaamme pikapankin ja huoltoaseman kautta kohti maksullista moottoritietä. Maksu suoritetaan pohjoiseen menevästä moottoritiestä poikkeavasti, jokaisella luukulla maksetaan 0,500...1,600 dinaariin. Kokonaismaksu Tunisista Soussen eteläpuolelle on 3,700 dinaaria. Kurvaamme ennen Soussea Hamma-Soussen rampilta pois, luullen Hamma sanaa rannaksi. Ajelemme rantaviivaa myötäillen etelään päin ja putkahdamme oikean Soussen keskustaan, ruuhkastakin asian voi todeta. Löydämme aivan rantaviivasta kahvilan, jonne pysähdymme puraisemaan sandwitchit ja syömään jääteloannokset. Tarjoilija endottaa saksalaisten jälkeen meidän olevan suomalaisia, ja heti sanavarastosta löytyy "Terve, terve!" Utelee matkastamme ja määränpäästämme, vastaukset saatuaan pyörittelee päätään ja kertoo viereisiin pöytiin omalla kielellään samat asiat. Hullujako olemme, kun ajamme yli 3000 km mantereen läpi päästäksemme etelän aurinkoon? Lentäen olisimme olleet jo kotonakin.
Jatkamme matkaa rantatietä Sfaxin ohitse Gabesiin. Gabesissa pieni suunnistusongelma aiheuttaa muutaman kilometrin lenkin. Mitä etelämmäs tulemme, sitä myöhemmin paikalliset ovat pudonneet puusta suoraan autojen rattiin. Meno on sen mukaista, eurooppalaisista lähimmäksi pääsenevät puolalaiset autoilijat. Ohitukset tapahtuvat milloin ja missä vain, yleisimmin juuri ohituskieltoalueella. Mitä uudempi tai tehokkaampi menopeli, sitä röyhkempi ajotapa. Poliiseilla on tarkastuspisteitä liikenneympyröiden ja pienempien kylien kohdilla. Niissä on periaatteessa jokaisella pakollinen pysähtyminen, virkavalta viitto jatkamaan toiset ja toisten paperit tarkistetaan. Logiikkaa tarkistuksiin en tosin näin lyhyen seuraamisen perusteella keksinyt. Samoin sakotusperusteet ovat hieman hakusessa. Missään ei näy tutkaa tai muuta nopeuden mittausvälinettä. Perustuukohan sakottaminen silmämääräiseen arvioon? Ohituksia arvatenkin seuraavat enemmän, sillä meidänkin ohitusletkasta poimivat edestämme kaksi auto pientareelle jututettavksi. Meidät laskivat onnellisesti ohitse.
Bensiinin laatu vaihtelee paljon. Total asemien tai suurten Shell-asemien bensiini vaikuttaa parhaimmalta. Muilta ostettujen tankillisten jälkeen moottori nakuttaa reilusti vedätettäessä pienemmillä kierroksilla. Totalin ja Shellin bensiinillä ilmiötä ei ole. Lisäksi etelässä liene monilla omat bensiinin jalostamot, ainakin teiden varsien myynnistä päätellen. Bensiiniä myydään suoraan kanistereista jopa välittömästi virallisten asemien läheisyydessä. En tosin tiedä kuka moista lantrattua litkua uskaltaa ostaa. Vai lienekö varastettua menovettä viereiseltä asemalta.
Ihmiset ovat todella mukavia ja kiinnostuneita kaukaista matkalaisista. Aina pysähtyessämme hiemankin pidemmäksi aikaa, pyörähtää uteliaita mopopoikia mutkia tehden ympärillämme. Tankkaajat kyselevät mistä tulemme ja minne menemme. Myös pyörän tehot ja huippunopeus kiinnostavat.
Matmata on pieni kylä keskellä ei mitään. Saavuttuamme perille emme saa olla hetkeäkään rauhassa, paikallinen mopopoika ajaa rinnalle viittoen pysähtymään ja tarjoamaan palvelujaan. Kysymme tietä hotelliimme Sidi Drisiin, heti kohta hän viittoo ajamaan savuttavan Peogetinsa perässä. Kurvailemme parit risteykset ja saavumme hotellin eteen. Hänen palveluksensa olisi käytettävissä myöhemmin vaikka oppaana paikalliseen Berberimuseoon. Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan. Majoitumme kahdestaan maan alla olevaan huoneeseen, 21,- dinaaria illallisineen ja aamiaisineen koko hoito. Hotellissa on kuvattu StarWars episodi II disco kohtaus. Hämmästelemme paikan pahvisia kulisseja. StarWars baarista saamme bogat ja paikallista lagerolutta. Maistuupa olut piiiitkästä aikaa hyvällle.
Hotelliin majoittuu sveitsiläinen kymmenen hengen ryhmä matkailijoita. Maailma on muuten pieni, täytyy todeta tässäkin vaiheessa. Erään reissulaisen ystävä opiskelee Kuopion yliopistossa. Heitä hämmästyttää myös meidän tekemämme moottoripyörämatka tuolta kaukaa pohjoisesta tänne etelään saakka. Heistä Tunisista 500 km päivässä Matmataan moottoripyörällä on paljon. Ajaahan sen, tosin paljon raunioita tai muitakaan nähtävyyksiä matkalla ei sitten katsella. Pakolliset tankkaukset ja takapuolen lepuutukset ovat sallittuja. Heitä kiinnostaa muutenkin moottoripyörämatkailumme, varsinkin Roopen ikä ja kokemukset ovat uteliaisuuden kohteena.
Cous-cous-illallisen (peruna ja lanttu?) syötyämme siirrymme loulasoppeemme yöunille. Mietimme vielä kartan kanssa, josko sittenkin kiertäisimme El Jeridin ja Gafsan kautta. Tosin silloin pitäisi todennäköisesti majoittua toinenkin yö reissulla. Tabarkan reissu painaa päälle, joten päätämme ajaa samaa rantatietä takaisin Tunisiin.
Matka: 510 km
Tankkaus: n. 40 ltr, 1,150 dinaaria/ltr
Majoitus: 21,000 dinaaria/hlö illallisella ja aamiaisella
14. päivä: Matmata - Ariana
Vielä aamulla lähtiessämme mietin hetken risteyksessä käännynkö kohti el Jeridiä ja Gafsa. Päätän kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa ajaa takaisin rantatietä. Onhan se ehkä viileämpikin reitti kuin sisämaan kautta.
Aamulla, kun aurinko ei ole vielä kunnolla kerennyt lämmittämään, lämpötila on kohtuullinen. Iltapäivälle käännyttäessä ja lämpötilan lähennellessä 40 astetta, ajoviiman viilentävää vaikutustakaan ei enää ole. Nestehukka iskee nopeasti ellei nauti säännöllisen väliajoin vettä. Vaikka noin tunnin välein pysähdymme juomaan puolesta litrasta litraan vettä tuntuu, että tehot loppuvat meistä kesken. Täytyy välillä istuskella kahvilan varjossa pidempäänkin. Ennen Soussea pysähdymme pienen kylän tienvarsikaupan eteen. Ostan muutaman tomaatin välipalaksi. Roopella on veto pois todella pahasti ja hän lysähtää istumaan jalkakäytävälle välittömästi. Tomaattikauppiaan poika tuo kohta jääkylmän vesipullon Roopelle ihan ilmaiseksi ystävyyden merkiksi ja viereinen moponkorjauspajan omistaja kantaa pajastaan istuimen, ettei Roopen tarvitse kadulla istua. Todella ystävällisiä ihmisiä ilman mitään tarkoitusperiä.
Hammametissä kurvaamme turistialueelle ruokailemaan italialaiseen pizzeriaan. Ah, reissun ensimmäiset pizzat, tonnikalaa ja kananmuna sekä mausteena harissaa. Bueno! Viereisestä turistirysästä ostamme pienen tinkimisen jälkeen tuliaisia, rouvalle yhden kissan lisää kokoelmaan ja Roope ostaa serkulle coolin lippalakin, etikettissä lukee Giorgio Armani ;-)
Matka: 500 km
Tankkaus: n. 30 ltr
Pizzat: 7,000...11,000 dinaariin
15.päivä: Ariana - Tabarka
Siirrymme aamupäivällä Tabarkaan, joka on suosittu loman viettokaupunki rannikolla lähellä Algerian rajaa. Vielä 15 vuotta sitten paikalla ei ollut juurikaan muuta kuin maanviljelyä. Paikallinen kansanedustaja alkoi kehittää Tabarkan matkailua ja nyt kaupunki saa suuren osan elannostaan matkailusta. Matkailijat ovat lähinnä paikallisia ja algerialaisia sekä englantilaisia ja keski-eurooppalaisia. Vaikka suomalaiset eivät ole vielä löytäneet Tabarkaa, osataan täällä kieltä "Terve, terve, mitä maksaa?" helähtää heti korvaan kun pysähdytään.
Tabarkan vuorilla saattaa talvisin sataa lunta, joskus jopa metrinkin verran. Matkalla näemme todennäköisesti viimeiset Tunisialaiset nomadit. Teltoissa asuvat kiertolaiselämää viettävät paimentolaiset ovat majoittuneet lampaineen aivan tien varrelle.
Tabarkassa saa oluttakin, niitä nautimme muutamat palmun varjossa hotelli Mimosan terasilla. Hotelli on kaupungin ensimmäinen ja sijaitsee upella paikalla mäen rinteessä. Välipalaksi nautitut grepet tonnikalalla ja juustolla huuhtelemme alas minttuteellä. Nyt on maisteltu grepet, brikit, merqueset, cous-cousit, harissat, chili-lammaskastikkeet, chilidipit ja jälkiruokapikkuleivät sekä paikalliset juomat, Buga-limonadit ja Seltia-oluet sekä minttuteet.
Matka: 210 km
Grepet: 1,500....2,000 dt
Hotelli: 80,000 dt ilmastoitu ja aamupalalla
Olut: 2,250 dt
16. päivä: Tabarka - Ariana
Perinteisen aamupalan jälkeen kurvailemme Jendoubia kohden. Matkalla pysähdymme Bulla Regiassa roomalaisten raunioiden tutkimusretkellä. Matkalla syömme Rymin tuttvan ravintolassa reissumme parasta ravintolaruokaa, grillattua broileria kaikkine mahdollisine lisukkeineen ja salatteineen sekä jälkiruokakahvineen. Koko ateria maksaa alle 5 dinaaria/henkilö! Uskomatonta!
Beja on Tunisian vilja-aitta, alueella kasvatetaan suuri osa maassa käytettävästä viljasta. Ilmasto on sopivan lämpöinen ja kosteuttakin on riittävästi.
Bejan eteläpuolella on edelleen majoittuneena eiliset nomadit. Kun pysähdymme rinteeseen kahden sadan metrin heidän leiristään, pieni kokoinen nainen lähtee juoksemaan meitä kohden. Tavan mukaan annamme muutaman dinaarin hänelle kiitokseksi kuvaamisesta. Jälkeenpäin hoksasin, että olisimme voineet kuvata hänetkin moottoripyörämme vierellä.
Rymin sisko Sofia kyselee kokemuksestamme Matmatan hotellista ja lähinnä sen palveluista. Koska turismi on tärkeä tulonlähde, sen palvelujen taso halutaan pitää mahdollisimman korkeana. Tätä varten Tunisiassa on olemassa erityinen ns. matkailutarkastaja. Kerrottuamme aamupalan tasosta, Sofia pirauttaa välittömästi edellä mainitulle tarkastajalle. Soiton jälkeen tarkastaja lähtee Matmataan tarkistamaan hotellin. Mahdollisista toimenpiteistä emme kuitenkaan saa tietää.
Illalla ajan Heikin kanssa aikaisemmin mainittuu ostoskeskukseen ostamaan tuliaiset, paikallista juomaa ja muuta tarpeellista/tarpeetonta. Illalliseksi saamme parhaita merqueseja mitä maa päällään kantaa. Ali tietää paikallisen teurastajan, joka osaa tehdä RIITTÄVÄN mausteisia makkaroita. Aromit viiltävät ihanasti orastavaa vatsahaavaa pitkälle yöhön. Koko muu perhe lähtee illaksi sukulaisiin, vain me jäämme Roopen kanssa yöpuulle.
Matka: 240 km
Tankkaus: Tabarka 17 ltr
17. päivä: Ariana - Bizerte - Ariana
Ajamme Bizerteen viettämään rantalomaa. Bizerten niemimaalle menee vain yksi tie. Ruuhkainen yksikaistainen silta ylittää lahden suun. Matelemme kävelyvauhtia kohti siltaa. Ruuhka johtuu yksin kertaisesti siitä, että sillalle pakkautuu saman aikaisesti autoja neljältä eri kaistalta. Lehmän pitkillä hermoilla selvitämme ruuhkan, Hondan lämmötkään eivät nouse yli 115 asteen. Menemme erään hotellin asiakkaaksi nauttimaan lounaan heidän ravintolaansa ja siten päääsemme heidän yksityiselle uimarannalle ilman eri veloitusta. Maksamme vain aurinkovarjosta ja rantatuoleista 15 dinaaria. Kärvennämme itseämme muutaman tunnin, ja suunnistamme illaksi takaisin.
Huomenna on viimeinen päivämme Tunisiassa. Laivamme lähtee klo 23, toivottavasti... Tullessahan olimme myöhässä 6 tuntia. Toisaalta olisi se ja saman, sillä aikataulun mukaisesti olemme Genovassa klo 23, joten joko ajamme aamuyön tai yritämme etsiä majoitusta heti satamasta lähtiessämme. Myöhässä ollessa voisimme levätä hytissämme aamuun saakka.
Huomenna on Rymin siskon Najlan pojan syntymäpäivät. Ajub täyttää kolme vuotta, jonka jälkeen hänelle suoritetaan muslimien tapaan ympärileikkaus. Ympärileikkaus tehdään seuraavan Ramadan aikana.Leikkausten suosio on vähentynyt tunisialaisten modernisoituessa. Ennen melkein joka suvussa oli mieshenkiö joka osasi tehdä ympärileikkauksen. Nykyisin se on lääkärin suorittama toimenpiden. Hinta leikkaukselle on 300...400 dinaaria.
Käymme ostamassa ostarilta laitapelin läksiäislahjaksi perheen lapsille. Perheelle ei oikein osaa ostaa mitään, ja rahaakaan tunisialaisperhe ei ota vastaan.
Matka: 120 km
18. päivä: Ariana (torstai)
Vihdoinkin koittaa lähtöpäivän aamu! Vaikka reissussa on kivaa, on mukava suunnata mopojen keulat kohti kotia. Matkaahan meille tulee vielä kolmesta neljään tuhatta kilometriä. Viikon päästä lauantaina pitää Heikin ja Rymin olla kotona Keski-Suomessa, joten aikaa siirtyä Genovasta Tallinnaan on vain kuusi päivää.
Päivällä pakkailemme ja hankimme loput matkamuistot. Perheen kuopus, 7 vuotias Mahmud, intoutuu leikkimään tinneriliukoisella maalilla värikkäin tuloksin. Puolet ihmisistä ja osa sisäpihan laattalattiasta sekä kenkien pohjat on kirkkaan sinisen maalin värittämiä. Tuloksena loppu päivä arestia Mahmutille ja muille siivousurakka.
Illalla suunnistamme toiveikkaana la Laguletten satamaan, josko Grandi Navi Velocin laiva olisi sittenkin aikataulussaan. Turha toive, ensimmäisen tiedon mukaan laiva tulisi satamaan klo 23, aikaan jolloin se pitäisi olla purettu ja lastattu uudellen sekä olla jo lähtövalmiina. Genovaan on menossa yllättävän vähän matkustajia. Käymme lähtöselvityksessä vaihtamassa matkaliput. Jonotamme vajaan tunnin ja saamme maksukuittia vastaan liput ja hyttinumerot. Siirrymme terminaalista motojen luo ja Genovan lähtöselvitys alkaa samoin tein. Ensimmäisellä luukulla tsekataan passit ja matkustajakortit. Toisella luukulla tarkistetaan maahan saavuttaessa saatu ajoneuvonkäyttöoikeuden kopio kappale. Kolmas luukku leimaa ja arkistoi em. lappusen. Sitten jäämme odottamaan siirtymistä lastausalueelle. Klo 22 olemme selvittäneet itsemme matkaan ja olemme ensimmäisten joukossa menossa Genovaan.
Lastausalueelle siirryttyämme jatkamme epätietoisena laivan odottelua. Puolen yön jälkeen laituriin rantautuu tunisialainen lautta. Epäilemme jo GNV:n jälleen myyneen reittivuoronsa aikatauluongelmiensa vuoksi tunisialaisille. Ruumaan mahtuu varmaan tuhat autoa, sillä purkaminen kestää tunteja. Ennen kahta yöllä tunisialaisen laivan takaa kuuluu vaimeaa dieselin kuminaa, jokohan laivamme saapuu. Kohta samaan laituriin kiinnittyy laivamme Splendid. Purkaminen alkaa kahdelta ja kestää puoli viiteen saakka. Uni alkaa painamaan ja välillä torkahtelemme pyörimme vierellä. Puoli viiden aikaan alkaa vihdoinkin jotakin tapahtumaan, pareittaen kulkevat satamavirkailijat tarkistavat passimme ja matkaliput. Alamme siirtymään yksi kerrallaan kohti ruumaa. Ennen laivaan ajoa tarkistetaan vielä kaikkien passi sekä autot mahdollisten ylimääräisten matkustajien estämiseksi. Passit on katsottu laivaan mentäessä jo neljä kertaa, luulisi jo olevan selvää ketä on pyrkimässä Euroopan mantereelle. Viideltä olemme jo hyteissä suhkussa käyneinä ja valmiina nukkumaan. Laiva lähtee rannasta kuuden aikaan ja on perillä Genovassa lauantaiaamuna kuudelta. Kohta pääsemme jatkamaan suoraan kohti pohjoista.
19. päivä: Laivalla
Perinteinen ei mitään-päivä, syömme, nukumme ja katselemme puoli tyhjää laivaa. Ainut päivän kohokohta puolen laivan viemärien tukkeutuminen juuri Heikin isomman hädän aikana. Rikkinäiset wc-pöntöt lainehtivat piripinnassa laivan keinumisen tahdissa.
20. päivä: Genova - Cortina (Italia)
Herätyskello soi tasan viideltä. Samaan aikaan laivan kuulutus kertoo aamupalaa tarjoittava PianoBarissa ja, että EU-kansalaisten tulee kokoontua laivan allas-baarille. Pikaisen pakkaamisen jälkeen siirrymme aamukahville ja siitä allas-baarille. Laiva saapuu satamaan ja lastiruuman portit avataan. Odotamme epätietoisina mitä tuleman pitää. Kohta satamaan ajaa kolme autolastillista poliiseja ja he siirtyvät kannettavine mikroineen laivaan. Hetken päästä ruumasta alkaa yksitellen valumaan autoja. Muun alueen kansalaiset ovat päässeet tarkastukseen toisesta osaa laivaan. Me odotamme edelleen tilanteen kehittymistä. Vajaa tunti satamaan tulon jälkeen alamme siirtyä alemmalle kannelle, jossa passimme tarkistetaan ja laivalta noudettu ja täytetty maahintulokortti leimataan. Laivasta poistuva parijono yltää tullista aina laivan ruumaan saakka. Matelemme tässä jonossa lastausramppia alas. Yksi poliisimies kerää leimatut maahantulokortit. Jono soljuu kohti tullia, missä epäilyttävät matkalaiset tarkistetaan. Meidät viitotaan ajamaan pysähtymättä ohitse. Kahdeksan aikaan aamulla olemme Euroopassa, jippii!
Ajamme autostradaa pikaisesti pohjoiseen Cremonaan, jossa katukahvilassa syömme aamiaisen, kahvit ja paniinit. Jatkamme kohti Garda-järveä, jonka ohitse ajamme pienempää tietä pitkin kiertäen järven länsipuolelta. Maisemat ja kylämiljööt ovat aivan upeat. Tie mutkittelee rannan tuntumassa puhkoen välillä tunneleita vuorten lävitse. Pysähdymme lepuuttamaan periämme jäätelön verran. Samalla tsekkaan sähköpostini, vain 624 lukematonta sähköpostia 11 päivän aikana. Laitan commarin latamaan otsikkotiedot liikkeelle lähdettyämme. Lounaan nautimme ennen Trentoa, ja kun makaroonien syntymaassa ollaan niin pastaahan sitä otetaan. Kotitekoiset nuudelit maistuvat maukkailta kinkun ja kerman kera.
Trenton jälkeen ennen Bozenia Heikki jää ruuhkaan ja häviää. Hetken odotelemme ruuhkan jälkeen. Sovimme jo aikaisemmin, että jos toinen häviää, palaamme jälkiämme siihen missä viimeinen havainto kaverista on. Palaan jälkiämme takaisin ruuhkaristeykseen. Heikki on kuitenkin hukassa. Jatkaa matkaa Cortinaan ja hetken päästä saamme tekstiviestin, että tavataan Cortinassa. No passaahan se meille ja jatkamme matkaa, tosin tietämättämme, että Heikki ajaa eri reittiä kuin
me. 50 km ennen Cortinaa passo di Pordoilla saamme toisen viestin, että he ovat majoittumassa jo noin 50 km ennen Cortinaa Falcadeen. Mutta eihän täällä mitään Falcadea ole, vain Arabba niminen kylä. Siispä jatkamme matkaa kohti Cortinaa ja etsimme matkalla majoitusta. Ajamme upean passo di Falzaregon ja ajattelemme yöpyä siellä, mutta päälläpä ei olekaan hotellia. Myöhemmin selviää, että köysiradan pääteasemalla olisi hotelli. Jatkamme matkaa alas Pocoliin, josta otamme laskettelukeskuksesta huoneen.
Matka:
Majoitus: 110,- euroa
Tankkaus: 13 ltr Cremona ja 18 ltr Monden
keskiviikko 25. heinäkuuta 2007
9.päivä: Tunisia/Ariana
Saavumme tiistai-iltana Tunisiaan. Puhelimen datayhteydet eivät toimi, joten blogin päivitykseen tulee reilun viikon mittainen tauko.
Vietämme sillä välin lomaa. Nyt olemme rannalla ja illalla on juhla-ateria aamulla sisäpihalla itse teurastetusta lampaasta valmistetusta kuskuksista.
Vietämme sillä välin lomaa. Nyt olemme rannalla ja illalla on juhla-ateria aamulla sisäpihalla itse teurastetusta lampaasta valmistetusta kuskuksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)