Illalla majoittuessamme tapasimme muutamia kanadalaisia mototristeja, jotka olivat ohjatulla ajoreissulla. Eräs tuli juttelemaan kanssamme, ja kertoikin olevansa naimisissa suomalaisen kanssa. Sujuipa kielemmekin häneltä sujuvasti.
Runsaan aamupalan jälkeen suuntaamme takaisin passo di Falzaregolle ajatuksissamme käväistä köysiradalla lähes 2800 metrin korkeudessa. Pienen odottelun jälkeen rata avataankin ja pääsemme huipuille 18 euron hintaan. Maisemat ovat upeat ja ihmiset alhaalla näyttävät muurahaisilta, olemmehan 600 metriä heitä korkeammalla.
Palattuamme alas saamme Heikiltä tekstarin, että he ovat viereisellä passo di Giualla kymmenen kilometrin päässä viime öiseltä hotelliltamme. Heidän reittinsä kulkee hotellin risteyksestä, joten sovimme tapamisen hotellille. Kurvailemme tästä upean Cortinan keskustaan aamukahville.
Cortinasta suunnistamme Itävallan puolelle kohti tuota kuuluisinta passoa, Grossclochneria. Kyseinen alppitie kiemurtelee 40 kilometrin matkan yli vuoriston. Itse Grossclochner on upea umpiperätie jäätikön reunalla. 1900-luvun alussa Grossclochnerin laakso oli ollut kokonaan jäätikön peitossa. Aikaa kutsutaan "Pieneksi jääkaudeksi". Alppitien läpiajo maksaa moottoripyöriltä 18,- euroa ja autoilta 28,- euroa. Vaikka reitti onkin maksullinen, paikka on täynnä moottoripyöriä ja autoja. Ja maisemia katsellessa sekä mutkia kurvaillessa en yhtään ihmettele tungosta. Ajelemme alas 12,4 km pitkää 12% laskulla olevaa neulansilmä tietä seuraavaan kylään, josta saamme majatalosta yöpaikan seuraavalle yölle.
Matka: 205 km
Majoitus: 29,- /hlö
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti