Hyvää huomenta Suomi! Täällä aamu valkenee hieman sumuisena. Illan sateista ei ole enää jälkeäkään. Tänään on hyvä päivä ylittää pari passea ja suunnistaa kohti Ranskaa. Castillionossa pitäisi olla illalla.
Ensimmäinen passe onkin St Gotthard 2100 metriä. St Gotthard kannattaa aja vanhempaa solatietä, on paaaaljon mukavampi ja mutkaisempi. Valitettavasti me ohitimme ko. risteyksen emmekä älynneet kääntyä takaisinkaan. Päällä on perinteiset ravintolat ja matkamuistomyymälät. St Gotthardin voi alittaa myös uutta 16 kilometriä pitkää tunnelia myöten Airoloon.
Passo de St. Gotthard.
Alppitalot ovat minun mieleeni.
Seuraava Nufenenpass on Sveitsin korkein pass, 2478 metriä. Viitoitus muuttuu sillä kohden äkisti Italianksi ja täytyy etsiä myös Passo Nueven kylttiä. Tästä tietämättömänä ajoimme yhden risteyksen harhaan ja jouduimme muutenkin mietiskelemään reitti valintaa. Nufenenpass on kokemisen arvoinen paikka. Ylhäällä maisemat ovat vertaansa vailla. tosin viileä ja tuulinen paikka. Kahvikupin voi nautiskella sisätiloissa, maksuvälineenä hyväksytään edelleen Visa kortin ohella eurot. Alastulo passelta on mahtava, välillä oli tiukkojen neulansilmien lisäksi ihan uutta pintaa ja nopeaa oikea vasen yhdistelmää.
Päivän viimeisellä Simplonpassella korkeutta on 2005 metriä, toisessa lähteessä mainitaan 2010 metriä. Simplonilla nautimme lounaaksi omeletit ja bratwurstit. Nufenenpassen jälkeen maisemat eivät tehneet vaikutusta, eikä mutkatkaan kummoisia enää olleet. Simplonpasselta suunnistimme kohti Castillionia, pieni vuoristokaupunki Välimeren tuntumassa Ranskan puolella.
Omelettia välipalaksi, oli muuten ihan oikeata ruisleipääkin tarjolla!
Ilmasto muuttui Alppien jälkeen todella paahteiseksi, varjossa peräti 33 astetta. Siinä ensi makua Tunisian auringon alle. Italia ohitettiin maksullista autostradaa pitkin. Suorinta tietä Genovaan ja siitä rannikkoa myötäillen Nizzan suuntaan. Noin 400 kilometrin autostrada lysti maksoi 24,20 euroa. Muutaman suunnistuksen jälkeen ajelimme todella mutkaista tietä pitkin rannikolta noin 10 km pohjoiseen. Hetken päästä kurvasimme Rymin tädin asunnon pihaan.
Vastaan otto oli lämmin, heti meille osoitettiin huonemme ja pääsimme alkutervehdysten jälkeen virkistävään suihkuun. Hetken kuluttua paikalle ilmaantui muutamia Rymin sukulaisia, juttua heillä riitti niin, että Rymistä ei ollut tulkiksi meidän ja hänen sukulaistensa välille. Siispä jalkauduimme hetkeksi ennen illallista ja kävimme pienen tutkimusretken lähistölle. Lähistön kahvila oli jo sulkenut ovensa ja viereisenhotellin takapihalla oli alkamassa jonkin symposiumin päättävä juhlaillalinen teemalla "**** Blanc". Suunnistimme takaisin suunnittelemaan huomista pientä ajoreittiä Meri-Alpeille. Maittavan lasagne illallisen lomassa pidimme suomen kielen pikakurssin. Olimmehan mekin oppineet jo pari sanaa; mm. kiitos, hyvää päivää, ei... Aterian jälkeen nukkumatti korjasikin satoaan, hyvää yötä!
Perillä Castillionissa.
Ensimmäinen passe onkin St Gotthard 2100 metriä. St Gotthard kannattaa aja vanhempaa solatietä, on paaaaljon mukavampi ja mutkaisempi. Valitettavasti me ohitimme ko. risteyksen emmekä älynneet kääntyä takaisinkaan. Päällä on perinteiset ravintolat ja matkamuistomyymälät. St Gotthardin voi alittaa myös uutta 16 kilometriä pitkää tunnelia myöten Airoloon.
Passo de St. Gotthard.
Alppitalot ovat minun mieleeni.
Seuraava Nufenenpass on Sveitsin korkein pass, 2478 metriä. Viitoitus muuttuu sillä kohden äkisti Italianksi ja täytyy etsiä myös Passo Nueven kylttiä. Tästä tietämättömänä ajoimme yhden risteyksen harhaan ja jouduimme muutenkin mietiskelemään reitti valintaa. Nufenenpass on kokemisen arvoinen paikka. Ylhäällä maisemat ovat vertaansa vailla. tosin viileä ja tuulinen paikka. Kahvikupin voi nautiskella sisätiloissa, maksuvälineenä hyväksytään edelleen Visa kortin ohella eurot. Alastulo passelta on mahtava, välillä oli tiukkojen neulansilmien lisäksi ihan uutta pintaa ja nopeaa oikea vasen yhdistelmää.
Päivän viimeisellä Simplonpassella korkeutta on 2005 metriä, toisessa lähteessä mainitaan 2010 metriä. Simplonilla nautimme lounaaksi omeletit ja bratwurstit. Nufenenpassen jälkeen maisemat eivät tehneet vaikutusta, eikä mutkatkaan kummoisia enää olleet. Simplonpasselta suunnistimme kohti Castillionia, pieni vuoristokaupunki Välimeren tuntumassa Ranskan puolella.
Omelettia välipalaksi, oli muuten ihan oikeata ruisleipääkin tarjolla!
Ilmasto muuttui Alppien jälkeen todella paahteiseksi, varjossa peräti 33 astetta. Siinä ensi makua Tunisian auringon alle. Italia ohitettiin maksullista autostradaa pitkin. Suorinta tietä Genovaan ja siitä rannikkoa myötäillen Nizzan suuntaan. Noin 400 kilometrin autostrada lysti maksoi 24,20 euroa. Muutaman suunnistuksen jälkeen ajelimme todella mutkaista tietä pitkin rannikolta noin 10 km pohjoiseen. Hetken päästä kurvasimme Rymin tädin asunnon pihaan.
Vastaan otto oli lämmin, heti meille osoitettiin huonemme ja pääsimme alkutervehdysten jälkeen virkistävään suihkuun. Hetken kuluttua paikalle ilmaantui muutamia Rymin sukulaisia, juttua heillä riitti niin, että Rymistä ei ollut tulkiksi meidän ja hänen sukulaistensa välille. Siispä jalkauduimme hetkeksi ennen illallista ja kävimme pienen tutkimusretken lähistölle. Lähistön kahvila oli jo sulkenut ovensa ja viereisenhotellin takapihalla oli alkamassa jonkin symposiumin päättävä juhlaillalinen teemalla "**** Blanc". Suunnistimme takaisin suunnittelemaan huomista pientä ajoreittiä Meri-Alpeille. Maittavan lasagne illallisen lomassa pidimme suomen kielen pikakurssin. Olimmehan mekin oppineet jo pari sanaa; mm. kiitos, hyvää päivää, ei... Aterian jälkeen nukkumatti korjasikin satoaan, hyvää yötä!
Perillä Castillionissa.
Näkymä majoituksestamme, vasemmalla näkyy Välimeri.
Näkymä alas parvekkeeltamme.
Tankkaus: Ulrichen 18 ltr Italia 13 ltr
Matka: 570 km
Majoitus: freebie
Matka: 570 km
Majoitus: freebie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti